United States or Fiji ? Vote for the TOP Country of the Week !
SITTAH. Nytpä muistan, Hafi, kuulleeni, että kotiin palannut sun ystäväsi on. Mun ystäväni? Ken hän? SITTAH. Sun ylistämäs juutalainen. AL-HAFI. Ylistämäni juutalainen? SITTAH. Joka on saanut lauseen sinun käyttämäs hänestä vielä hyvin muistan joka niin kukkuraisin mitoin Jumalaltaan on saanut hyvyyttä tään maailman, niin pienintä kuin suurinta. AL-HAFI. Niin oonko sanonut mitä tarkoitinkaan?
Oikein häpeä on tuoda tuommoinen heittiö teidän eteenne; sillä pyhän kiven kautta, ja minä olen hadshi, minä varon vähäisen, että hän on Juutalainen." Honain kävi vähän vaaleaksi ja puri huultansa.
Lähtiessään hän sentään vielä virkkoi: »Pidän enemmän Eunikestäni kuin sinun opistasi, sinä pikku juutalainen. En kuitenkaan tahtoisi kamppailla kanssasi väittelyssä.» Mutta minä kuuntelin hänen sanojansa koko sielullani ja mielelläni, ja kun hän puhui meidän naisistamme, siunasin sitä oppia, josta sinä olit kasvanut kuten liljat keväisin nousevat mureasta maaperästä.
Pitoihimme vaan Pyydän tuloasi, Armosi jos saan.» Pidoiss' uljahissa Kserkses Istuu seurass' Esterin, Haman heidän rinnallansa Istuu mielin synkehin. Eilen hänt' on onnettomuus Ensimmäinen kohdannut Syystä hän ei viime yönä Rahtuakaan nukkunut. Mordekai, tuo Juutalainen, Näet, suureen kunniaan Tuli hänen neuvostansa Hirsipuuhun roikkumaan Hän sen miehen olis suonut!
Amiraali päätti tänään päästää kaksi espanjalaista maihin; toinen heistä oli Rodrigo de Jerez, toinen Luis de Torres, juutalainen, joka osasi hepreaa, kaldeaa ja arabiaakin.
Kuink' ihminen näin voikaan toisensa hämilleen saada! Herra, nyt hän tulee! Kuin mies tuo nuorukainen! Kunnon miehen tuo ylväs katse on ja luja askel. Voi karvas olla kuori vain, vaan sydän ei varmaankaan. Miss' olen moista nähnyt? Anteeksi, jalo frankki... RISTIRITARI. Mitä? NATHAN. Suokaa... RISTIRITARI. No mitä, juutalainen? NATHAN. Puhuttaa ma saanko teitä näin.
Kaikki, mitä juutalainen rotu on kärsinyt ja yhä uudestaan kärsinyt Venäjällä, on Anton Rubinstein sävelissään tehnyt havaittavaksi, antanut sille muodon ja värit.
Ylimmässä kerroksessa, aivan tornihuippujen alapuolella oli kaksi matalaa, mutta muuten avaraa huonetta torninvartijaa varten. Siellä asui vanha juutalainen kauniin, tumman tyttärensä kanssa.
"Mummovainajani olikin juutalainen", lausuin minä huolimattomasti. Säännölliset askeleet kasvien takana vaikenivat äkkiä, teepöydän ympärilläkin vallitsi tuokion aikaa kuolon hiljaisuus.
Hän rakasti sisartaan lämpimästi, mutta niinkuin juutalainen mies rakastaa naista, nimittäin, kuten rakastetaan lasta, heikkoa astiaa, joka piiloittaa hellemmät, tyyneemmät tunteet, mutta joka särkyisi, jos ainoakaan hänen syvällisistä, miettivistä ajatuksistaan heitettäisiin sinne.