Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Mutta hän puhui sujuvasti ja kauniisti, vaikka en parhaalla tahdollanikaan voi sanoa, mitä hän puhui. Se oli mestarillinen kokoelma kauniita sanoja ja lauseita, joihin kiinnyin niin etten huomannutkaan, oliko niissä ajatusta. Raittiuden vihollisille hän juonitteli, se jäi mieleeni. Paljoa paremmin muistan sitä seuraavan esitelmän sisällyksen.
Ja hän ryhtyi ihan riitelemään, juonitteli: »Omalla viisaudellasi kehut, mutta muista, Jussi Punnittu, jotta liika viisaaksi paisunut ihminen on kuin vihasta pörhistynyt kissan häntä... Karvat siinä vain ovat pörhöllään, mutta jos puhallat niin paljas ja ilkeä ruoto näkyy.»
Hän aina pitikin maitokuppia pöydällä valmiina Ihalaisen janon varalta ja itsekseen hän juonitteli Kenoselle: »Kun se ei olisi edes tuota kaivoa tervannut!... Ja mikä sen tähän viskasikin koko ketaleen!» Niin elivät he ja kärsivät. Kumpikaan ei puhunut toisellensa sanaakaan. Antti joskus päivisin ärjäsi Tohmajärven vallesmannin äänellä ja kylpi iltasin kovasti.
Hän kantoi säkkiä, kyyditsi kärryjä, taisteli vanhan pyörän kanssa, kun se juonitteli eikä tahtonut paikastaan hievahtaa, ja kaiken sen teki hän sellaisella innolla, että ihmiset tulivat häntä katsomaan, huvikseen. Ukko Merlier nauroi itsekseen, niinkuin hänen tapansa oli. Hän oli hyvin ylpeä siitä, että oli huomannut minkä arvoinen tuo poika oli.
Aivan hän jo tosivihassa ja katkerana sitä juonitteli. Maija meni ymmälle: »Häh?... Niin että mitä se nyt tää vieras?» koki hän siinä leipoessaan, mutta entistäkin katkerampana tenäsi Sakari: »Elä ylpeile!... Elä ylpeile, kuule Punnitun akka!» Herrasiunaa! Hämillään tapaili Maija: »Mistä tää vieras nyt suuttui. Ei tässä kuka ylpeile...» Mutta turhaan.
Syvällisiä raamatullisia vertauksia siis! Jussi oli pulassa. Sakari yltyi ja juonitteli, ilkkuen: »Niin että vetäisikö sinun ruunasi täyden vesitynnyrin viisautta Jordanista? Jaksaisiko laiha ruunasi vetää? Häh, Jussi Punnittu?» Ei siinä Punnittu tiennyt mitä sanoa, mitä ajatella.
Emäntä siitä ärtyi yhä enemmän ja juonitteli Anna Kaisalle. Tämä viskasi pesemänsä hierimen pankolle ja ähähti: »Sinä sen Vatasen asian aloitit!» Emäntä äkämystyi: »Vieläkö siinä ylpeilet! Ikäänkuin ei Vatanen olisi sinulle välttänyt!» »Paholaiset!» suutahti Anna Kaisa ja viskoi pyttyjä pesintiinuun pestäväkseen, mutta emäntä jatkoi sitä suuttuneempana: »Elä yhtään suutu ja visko!
Aatu oli jo tullut näkemään, ettei hänen juontinsa enää ole salassa, ja saattoi antaa mennä useita päiviä juomatiellä. Anna Liisa laittoi kasakoita noutamaan kotiin, mutta eihän sinne moni tahtonut lähteä, sillä haettava niille juonitteli ja tuli siitä juonta haettajallekin.
Emäntä juonitteli yksinään: »Kattilankin ovat heittäneet illalla pesemättä... Syövät vain siinä ja makaavat, eivät pidä mistään huolta.» »Ja rajuluontoinen mieshän se tämä Jussi Vatanen on itsekin... Ei sen akka kauppojaan kiittele.» Emäntä meni käymään eteisessä.
Maria pesi kammarin lattiata, vanhemmat lapset, neljännellä vuodella oleva Liisa ja Mikko, joka ei vielä ollut täyteen kahtakaan, houkuttelivat pikku Yrjöä. Mutta se vaan juonitteli eikä tahtonut ottaa talttuakseen. Maria ovensuussa hankasi lattiaa että hiki nousi päähän ja torui Yrjöä aina väliin. Huutamatta siellä. Hyi, semmoista pahaa poikaa. Antaako äiti sinulle tukkapöllyä, häh?
Päivän Sana
Muut Etsivät