United States or South Sudan ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Sinäkö opastit ranskalaiset Kissanportaan yli?» »Niin, armollinen junkkari.» »Miksi teit sen?» »Koska he sanoivat, että minun oli se tehtävä.» »Kuka sanoi?» Tyttö käänsi katseensa maahan ja vaikeni. »Miksi et vastaa?» »Koska hän on kieltänyt.» »Kuka hän?» »Armollinen herra!» »Niinpä sano siis häntä siksi.» »Kyllä, armollinen junkkari.» »Puhuttele minua herraksi äläkä junkkariksi.
VALTER. Joka ei osaa seurustella muiden kuin lehmien ja lampaiden kanssa. Kylläpä osaa olla ilkeä! Eno nyt ymmärrän sinun sotatemppusi. Mutta se ei kelpaa minulla on parempi. VALTER. Maamoukka, tyhmä tallukka. Maltapas, junkkari! Nuo sanat sinulle vielä syötän! Kuulepas nyt, eno VALTER. Mutta ihan vihaan sitä mokomaa jo edeltäpäin, sen vuoksi vaan että häntä minulle väkisen tyrkytetään.
Mutta», lisäsi hän, »jos saan olla niin rohkea ja tuoda esiin oman ajatukseni, niin mahtaa kuninkaalla olla joku tehtävä, joka sopii nuorukaiselle, semmoiselle kuin teidän sisarenpoikanne, eikä teidän kaltaisellenne paljoa kokeneelle soturille, herra Le Balafré. Ja siis, nuori junkkari, ota aseesi ja seuraa minua. Ota myös pyssy kanssasi, sillä sinun tulee seisoa vahtina.»
Varo itseäsi, jos vielä kerran puhut tuommoisia typeryyksiä. Se tulee sinulle kalliiksi, kuuletko. Sillä nyt on kärsivällisyyteni tykkänään lopussa. Minä varoitan sinua ajoissa. Elä ärsytä minua enää. Siitä saattaa olla pahempia seurauksia, kuin voit aavistaakaan. Vai niin ! Se junkkari kulkee täällä ja panee mokomia hullutuksia sinun päähäsi.
"Etpä ole, junkkari, vielä 'kuiva korvien takaa'; etpä ole junkkari vielä 'lusikkaas velli-vadista onkinut', se on: etpä ole, lurjus, vielä rippikouluas käynyt. Kyllä minä panen semmoiset kontit liikkeelle, ett'et pääse ripilles ennen, kuin parta napaas kasvaa. Tiedätkös nyt, moskula?
No vie sinun musta sonni itseäskin! Sama junkkari, sama junkkari! TIMO. Meidän koulumestarimme. JUHANI. Mutta kuinka koulutti hän meitä? No, no, nythän sopii sitä kysyä. SIMEONI. Hän käyköön ohitsemme kunnialla. TUOMAS. Hän on käskettävä tuliaiskestiin päätöksemme mukaan. JUHANI. Peeveli! se täytyy meidän tehdä.
Ha'e Herran tähden se punakansinen aapiseni, sinä junkkari. Katsos näin minä sinulle annan, katsos näin! TOUKOLAINEN.
Mutta jopa mieskin heräsi ja kohta hän huomasi, ettei oltu oikeassa. Katsos tuota pannahisen hevosta, huusi hän, kun oli mennä Kiiminkiin. Se junkkari on kotoisin Kiimingistä ja muistaapas kotikankaansa ja aronsa niinkuin minäkin. Mutta ei se niin ole! Käännyppäs Ouluun! Ja samassa käänsi mies hevosen ympäri, ja me lähdettiin ajamaan samaa tietä, kuin oli tultu.
Sitten hän loi kotiinpalanneeseen herranpoikaan puoleksi ummistuneiden silmäluomiensa alta lyhyen, tutkivan katseen, joka ilmeisesti näytti täyttävän hänet suurella tyytyväisyydellä, sillä hänen hymynsä sai uudelleen hyvinvoivan, kylläisen rasvankiiltonsa. »Kuinka herra junkkari onkaan kasvanut sitte viime näkemän!» alotti hän. »Aivan merkillistä!» Boleslav tuijotti häneen äännetönnä.
Kirkas tuli ja salaman leimaus! ROINILA. Kysyn, mitä on tehtävä sille palvelijalle. MAUNO. Koukkupuheisin en mitään vastaa. ROINILA. Vai et vastaa koukkupuheisin! Oletko itse käynyt suoria teitä, junkkari, sanopas? MAUNO. Aiotteko väittää, että olen vääriä teitä kulkenut? Jumal'avita, joka sen sanoo, hän valehtelee.