United States or Albania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Toiset taas sanoivat, että kyllähän kyytiä saa, jos niin tahtoo, mutta junassa pääsee paljoa pikemmin ja mukavammin kuin hevosella, kun vaan maltan vähän aikaa odottaa. Minä siihen tuumasin, että maltanhan minä odottaa, kun sitte saan nähdä senkin junalaitoksen. Eihän tuo Helsinki mihin mene sillä aikaa, jos sinne mennessä vähän maailmaa katseleekin.
Puolessa tunnissa oli päästy niin pitkälle, että kuvernööri saattoi vakuuttaa tahtovansa tarkoin tutkia valituksenalaista asiaa, ja englantilaiset olivatkin jo ennättäneet junassa pelastua. Kansanvyöryä kuvernööri ei tosin voinut kauemmin hillitä, mutta ilman verenvuodatusta oli mellakalta taittunut kärki.
Onko se tuo nainen? kysyi rouva Rabbing hiljaa. Johannes ei voinut kestää hänen katsettaan. On, ähkäsi hän raskaasti, kääntäen samalla kasvonsa pois. Et tiedä ehkä, että hän on täällä Roomassa. Vanhat muistot vaivaavat minua. Minä tiedän, kuiskasi rouva Rabbing. Minä olen tiennyt sen koko ajan. Kuinka? Sinä näit junassa heidät? Näin heidät jo Münchenissä, Café Luitpoldissa.
Mannisen seuraajana oli ollut Mäkelän isäntä, ja tämä sitten jatkoi matkaansa Ratasmäelle asti, tiedustellaksensa, oliko sellaista nuorukaista kuin Taavi oli selittänyt, Joosepin äkillisen kuoleman jälkeisenä aamuna ollut asemalla ja oliko tämä lähtenyt 4:n junassa eteenpäin matkustamaan.
Olin tullut eräältä sivuasemalta junaan, ja nähtävästi oli hänen suurin puuhansa tavarain järjestämisessä jo suoritettu. Mutta minä saatoin elävästi mielessäni kuvailla kaikki ne kohtaukset, jotka oli esitetty ennen junaan tuloa ja sitten junassa. Minä näen ajurin odottavan kadulla porttiholvin edessä.
Katselin heitä, kulkiessani kaupungin katuja, katselin junassa ja vielä kun astuin asemalta kotiin. Kaikkien kasvoilla oli sama ilme lapsia lukuunottamatta. Ilosta eivät kenenkään silmät säteilleet. Ne eivät edes ilmaisseet suuttumusta tai jotain muuta voimakasta tunnetta. Kaikki olivat liiaksi väsyneitä, ajatellakseen enempää kuin miten päästä kuormineen päivän päähän.
He olivat tulleet sille aitauksella ympäröidylle paikalle, jonka ympärillä kasvoi ruusuja, joiden välillä hän ensi kerran oli nähnyt ne nuoret kasvot, jotka siitä saakka aina olivat hänen mielessänsä olleet. "Ah!" sanoi hän äkisti; "minä en voi kauemmin viipyä täällä ja tuhlata työpäivän tuntia uneilemiin haltiattarien piirissä. Minä lähden tänään ensi junassa kaupunkiin." "Tuletteko takaisin?"
Paikalla tuon, sanoi Nehljudof, minä pyydän sotamiestä. Nyt emme näe toisiamme ennenkuin Nishni-nowgorodissa. Aijotteko tekin matkustaa? sanoi Maslova ikäänkuin ei olisi tiennyt tästä asiasta ja katsahti iloisesti Nehljudofiin. Matkustan seuraavassa junassa. Maslova ei sanonut mitään ja jonkun hetken kuluttua ainoastaan huokasi syvään.
VALTER. Mutta ettehän ole, setä, milloinkaan puhunut hänestä. KAUPPANEUVOS. Ei ole tainnut tulla puhutuksi, kun hän on ollut siellä ulkomailla niin kauvan. VALTER. Ja hän tulee tänne nyt? KAUPPANEUVOS. Hän tulee tämän päivän junassa. Johan kello on kohta kolme. Täytyy lähettää hevonen asemalle häntä vastaan. KERTTU. Joko se Pertta nyt tulloo?
Vasta samana aamuna, kun tytön piti matkustaa, ilmoitin minä lähteväni samassa junassa. Ja niin lähdin. Sitä kiukkua, minkä tuo temppu herätti vartijassa! Hän olisi varmaan aivan asiatta lähtenyt kolmanneksi ajelemaan Suomen rautateitä, jos se mitenkään olisi käynyt päinsä. Vaan hän ei voinut lähteä. Ja se häntä kaivelti, kiukutti niin, että kuulin kuinka hampaat narskuivat.