Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. toukokuuta 2025
Chicagossa jätti meidät se tulinen kiirekin, joka oli ollut seuralaisenamme koko matkan. Saimme lähes päiväkauden odottaa junaa, ja silloin karkasimme katsomaan kaupunkia. Oli jotenkin sellainen kuin Pietari olisi ilman poliiseja ja sotaväkeä.
Silloin, kun juuri vertasin kelloani asemakelloon, tarttui joku käsivarteeni ja ääni kuiskasi korvaani: Oletteko te veturinkuljettaja, joka lähtee tätä ylimääräistä junaa viemään? Puhujaa en ollut ikänä ennen nähnyt. Hän oli pieni, mustanverinen mies, paksu kaulavaate kaulassa, siniset silmälasit, musta, tuuhea parta, hattu silmillä.
Mutta sekin häipyi edempänä siihen sumuiseen, tuntemattomaan ja kohtalomaiseen, jota kohti he raskain askelin kulkivat. Pienelle sydänmaan asemalle oli päiväjunan tuloajaksi kokoontunut joukko rahvasta. Sellainen oli tapa näin sunnuntaisin. Tultiin junaa katsomaan ja postia hakemaan, tultiin hiukan tarinoimaan viikkoisen aherruksen jälkeen harvaan asutun seudun yksinäisissä kolkissa.
Mutta kertokaahan pääasia, sehän on vielä kertomatta! sanoin minä pahoillani siitä, että meille tuli ero juuri silloin kun uteliaisuuteni oli äärimmilleen kohonnut. Kuinka niin, pääasia? Olenhan sen kertonut! vastasi hän pujahtaessaan vaunun ovesta ulos. Tässä minun on muuttaminen junaa tullakseni Hankoniemeen, hyvästi vaan ja suuret kiitokset seurasta, hyvästi, hyvästi!
Tämä ei ollut minun mieleeni, mutta kohtalooni oli tyytyminen. Eikä ollutkaan Saint John Albanyn rantasiltaan kiinnitettynä ennenkuin kello 8 aikana. Aamujuna oli jo mennyt. Sen tähden piti odottaa junaa, joka oli lähtevä kello 1,40.
Se on nyt oikea juna oikeine vetureineen ja vaunuineen. Ja rata on oikea rautatie, se tietysti erotuksena, että kiskojen välissä on kolmas kisko, hammaskisko, johon veturin hammaspyörä tarrautuu kiinni ja jytyyttää junaa ylös.
Sitte Lappeenrannasta lähdettiin ajaa katistamaan saloa myöten Pulsaan. Minä sinne päästyäni menen kievaritaloon hevosta vaatimaan, mutta siellä sanoivat, että »vähän ajan perästä junakin tulee.» Siihen minä arvelin, että tulkoon vaikka kymmenen junaa, kunhan saan kyytiä Helsingin kaupunkiin.
Ainoastaan kaksi junaa menisi Königgrätzin läheistöön, yksi reserviväen kanssa ja toinen vieden lääkärejä, sairaanhoitajia ja sidetavaroita. Enkö minä saisi seurata jotakuta niistä? Se on mahdotonta! Olin epätoivossa. Silloin näin äkkiä parooni S:n, isänmaallisen hyväntekeväisyysyhdistyksen puheenjohtajan, saman, jonka tunsin jo vuoden 1859 sodan ajoilta. Riensin hänen luoksensa.
Nalle piti sen ansaittuna tunnustuksena urotyöstään ja kävi kaksinkertaisella voimalla vastustajansa kimppuun. Hei vaan! Silloin keikahti koko savupiippu nurin ja tuli jyristen alas; tiilikivet sinkoilivat sinne tänne ja yksi sattui asemapäällikköä selkään, kun hän juuri astui ulos virkahuoneestaan junaa vastaan ottamaan. Hyvä ettei toki päähän sattunut!
Päivän Sana
Muut Etsivät