Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Hän ei voinut syyttää itseänsä tämä oivallinen nainen hän ei voinut syyttää itseänsä, ei edes tänä itsetutkinnon hetkenä hän ei voinut kaikessa leppeydessään ja häveliäisyydessään ja nöyryydessään syyttää itseään, että hän olisi hetkeksikään unhottanut luottamustansa Jumalaan taikka velvollisuuksiansa lähimmäisiänsä kohtaan.
Tuulos: Toivokaamme, että se oli elämänne ensimäisellä hetkellä, sillä tuon murtavan syvyyden, joka uhkasi teidät niellä, olette välttänyt, ja sen partaalta on nyt nouseva uusi ihminen, joka ottaa ensimäiset vakavat askeleensa elämässä. Koski: Minä en voi, minulla ei ole voimia. Tuulos: Jumalan avulla te voitte. Koski: Mutta minä en usko Jumalaan, minä en voi!
Kamala kirkahdus kaikui läpi synkän metsän ja sanat, mieshenkilön lausumat, kuuluivat sydäntä särkevältä tuon kirkahduksen ohella: "perkele sinun vie! Kuolemaan olet tuomittu," ja samassa kuului perättäin viisi eli kuusi laukausta. "Jumalan kaikkivaltiaan käsi on minua varjellut kuolemasta," kuului Jullen sanat hänen juostessaan metsikköön. "Jumalaan hän turvautui.
Ei yksikään meistä käy vapaaksi tästä ihmeellisestä kohtalon laista vaan jokaisen kohtalo lähentaä häntä kuolemaa. Nyt kun sanotaan, että jooga on yhtymistä Jumalaan, niin tässä silminnähtävästi on kysymys jonkinlaisesta vastakohdasta. Kuinka me, jotka olemme kuolemaan tuomittuja olentoja, voimme yhtyä Jumalaan, sillä eikö Jumala ole kuolematon? Eikö Elämän Henki, Maailmanjärki ole kuolematon?
"Siitä ei voi mitään sanoa," lausui Kari ja meni samassa miehen luo ja istui hänen viereensä. "Se, joka ei todella ryhdy mihinkään, kuljettaa mukanaan taudin, mihin vaan tulee; sillä pahin tauti on levottomuus." "Niin, osoitapas minulle sitä, mihin minä voin ryhtyä," valitti mies ja itki vielä katkerammin. "Turvaa Jumalaan." "Hän on niin kaukana."
"Mutta", sanoi Naomi, "varmaankaan ei isälläni enää ole semmoisia pelkoja. Kuulen hänen kaikille puhuvan kehoittamalla ja hänen lohdutuksensa antaa kaikille toivoa ja luottamusta." "Niin, lapseni; isääsi innostuttaa oma rohkeutensa ja luottamuksensa Jumalaan. Mitään onnettomuuksia ei suorastaan seurannut näitten ennustuksien jälestä.
Hän kävi kyllä kirkossa, ei hän julkisesti ylönkatsonut sabattia; pastoriansa arvoksui hän suuresti ja osoitti hänelle paljon kunnioitusta, mutta elävästä Jumalan pelvosta oli hän vieras. Rakkaus Jumalaan, hänen Vapahtajansa Jesuksen Kristuksen kautta, ei ollut hänen menetyksensä ponnistimena.
Kraataritäti oli kyllä koetellut maailmaa, hän oli nähnyt päiviä sekä kirkkaita että pilvisiä, mutta hän oli näinä päivinä koonnut itsellensä hyvän aarteen: tyytyväisen sydämmen ja vahvan luottamuksen Jumalaan; vaan Lyyli ei ollut vielä mitään kokenut, ei, hän oli aina vain ollut onnellinen. Nyt erittäinkin loisti tyytyväisyys hänen silmistänsä, kun hän meni kättelemään ystäväänsä.
Enkö minä voi kieltää sinua? ja jollei mikään, ei ne kappaleet, jotka ovat, eikä ne kappaleet, jotka tulevat, ei elämä eikä kuolema, voi meitä Kristuksen rakkaudesta erottaa, eikö kumminkin synti sitä voi? ei kuulu muuta vastausta kuin tämä: 'Minä rakastan, minä olen luja pysykäät minussa! Jos etsimme jotakin lupausta uskolle semmoiselle, joka on ollut, mutta ei enään ole; jotakin kehoitussanaa muille kuin niille, jotka kääntyvät Jumalaan, saamme turhaan hakea koko raamatun.
Jos olisi Johannes elänyt toisessa aikakaudessa, olisivat kentiesi hänen ajatuksensa kääntyneet toisaalle hänen tullessaan yliopistoon. Mutta ulkoakaan ei saanut hänen levoton sydämensä muuta kuin yllytystä rauhattomuuteen. Ei ollut kumma, että hänen uskonsa Jumalaan oli horjuvainen.
Päivän Sana
Muut Etsivät