United States or France ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eikä huomannutkaan, kun uni vei puoleensa, ja unissaan näki hän Juken yltä päältä verissä, aivan samanlaisessa veressä, jota roiski Poken sieramista, pieksäytyessä kuoleman tuskissaan. Sitä koetti Jukke puhdistella itsestään, mutta se kihosi ikäänkuin vaatteitten alta, että jos sai vähän vähemmäksikin ja välistä melkein puhtaaksikin, niin kohta oli aivan entiseltään ihan yltä päältä veressä.
Niin ajatteli Jukke ja mahtava itseensä luottavaisuuden ja oman arvonsa tunto lainehti povessa palatessa Vaaralaan. Jukke hankkii isännän nimeä. Talvi koveni, järvet olivat jo jäätyneet ja tiet viitoitetut. Antille oli Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralta tulleet matkarahat ja lähtö tuli Antilla ihan polttavaksi. Ei kulunut aika kotona, vaan jouduttautui matkalle.
Ei pala kotonakaan kauvan tuli, jos minua ei alkaisi näkyä». »No eihän sinulla nyt siellä imevää ole kotonakaan, jos nyt tämän yön täällä viipyisit?» esteli Hanna. Mutta Jukke ei totellut, toimittautui vaan tielle, kun näki että kello oli kohta yhdeksän. Hanna saattoi Jukke-veljeään rappusille asti ja ystävällisesti virkkoi: »Aivan tervapimeä.
Eikä unhotettu Kopolan muoriakaan, joka istui joukossa pöydän luona, kuunnellen muitten tarinoita ja hymyillen ystävällisesti. Mutta viini alkoi tuntua tuimalta ja niin pieni seura yksitoikkoiselta markkinaelämäksi. Ukko Koponen ja Jukke päättivät siis pistäytyä kapakassa ottamassa iltasen alle karkeammat naukut. Ja siellähän muutenkin sai nähdä markinameininkiä.
Mutta kouluun hän antoi kaikki, mitä hänellä oli. Jukke ei uskonut, että Antti antaisi hävitä sen yhteisen talouden, vaan luuli, että Antti kokoaa rahoja, sitten kerralla maksaakseen kaikki velat ja päästäkseen siten erilleen. Niin nyt hän teki uhasta velkaa, siinä ajatuksessa, että Antti kun ryhtyy maksamaan, ei jaksaisi kaikkia maksaa, että jäisi vielä kiini.
Kun aina kuuli liikettä ulkoa, niin rupesi telmimään, että eikö kuultaisi, mutta kun ei ollut apua, niin täytyi kyyristyä loukkoon. Jukke ei oikein keksinyt mitä sanoisi tuohon emännän puheeseen vastaukseksi, mukauttihan vaan, että kyllä se sentään pysyy käsissä ja käänsi puhetta toisaanne.
Tuntui vaan että Antille pitäisi jotakin sanoa, mutta mitä sanoisi, sitä ei löytänyt kun ei Anttikaan mitään alottanut, istui vaan tyynenä. Viimein Jukke rykäsi kuivan rykäyksen ja matalasti virkkoi: »No milloin sinulla on se tuomio suoritettava?» »Ei mahtane olla kaukana», sanoi Antti suusta sanaa katkaisten.
»Tuotu on hevonen!» mukautti Jukke matalasti, ettei moni kuulisi. »No, tuo veikkonen tänne se hevonen, kun minulla ovat täällä matkakapineet. Ja sillä aikana voin pyytää talosta ruokaa. Parempi on pala suussa kuin haava päässä taipaleelle lähtiessäkin.»
Tätä ulkokultaisuutta hän ei kuitenkaan ollut koskaan huomannut Hannassa, joka aina totisesti rakasti Anttia, mutta onnen päivinähän kaikki peittyy. Kun onni vuotaa oluena, silloin kaikki kaunihia, on sananlaskukin. Mutta nyt kovan onnen päivinä arveli Jukke ottaa selkoa minkälainen mieli on Hannalla Anttiin!
Ruunikko näki homman ja ymmärsi mitä nyt hänelle tulee, niin ystävällisesti hörhöttäen ja lempeästi katsellen koetti tehdä ymmärrettäväksi vaivaansa, ettei hän voi paremmin kulkea. Mutta mieletön ei ymmärtänyt kielettömän kipeästä. Ruunikko jo pelvosta, kun vaan Jukke otti ohjakset, potalti laukan ja rupesi laukata suohmittamaan minkä jaksoi, kun ei jalat sujuneet juoksemaan.