Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. marraskuuta 2025
Hän ei kuitenkaan tahtonut, niinkuin olin hänelle ehdotellut, muuttaa meidän luoksemme asumaan, sillä tämä huone oli jo käynyt hänelle rakkaaksi, ja sen hän suoraan tunnusti hän ei tahtonut tähän asiaan sekoittaa taloudellisia kiitollisuuden velkoja, joihin hänen ei myöskään tarvinnut joutua.
»Jos minulta olisi tämän onnettoman luovimisen aikana tuhlaantunut vähemmän rahaa», lausui hän, »näkisin mieluummin teidät köyden silmukassa kuin sallisin prikini joutua vaaraan. Mutta olkoon niin kuin tahdotte. Mutta vielä yksi asia. Joku kuninkaan laivoista saattaa tavata meidät ja panna tarkastuksen toimeen, johon minä en ole syypää.
Vyyhti sotkeutuu sotkeutumistaan, jatkoi V. muodostaen jo oikein gordialaisen solmun... Varo itseäsi Lejonborg!... Kaarle Juhanan säilä on yhtä terävä kuin Aleksanterinkin. Näiden sanojen murtamana vaipui Lejonborg tuolille istumaan melkein tajuttomana. Ei mitään naisten tapoja, kreivi! huudahti V. Teroita nyt silmäsi ja korvasi, ellet halua joutua iäksi mykäksi ja kuuroksi!
Muutenhan voisin joutua koko kaupungin pilkaksi, hahaha! HENTUNEN. Ei se minun kauttani ilmi tule. VILANDER. Onko teillä ehkä rahat mukananne, Hentunen? HENTUNEN. Pistinhän ne tänne lompakkooni, jos niin että VILANDER. No, antakaa tänne. Minä kirjoitan teille pienen todistuksen, niin asia on päätetty. HENTUNEN. Niin, kyllä minä semmoista pyytäisin.
Tästä en kuitenkaan ollut levoton, sillä olihan Australia niin kaukana etäällä, ett'eivät kirjeet voineet niin sukkelaan joutua. Mutta kun kuukausi kuukaudelta kului kaksitoista kuukautta olin jo eno Simisterin luona ollut ja monta kirjettä olin jo kirjoittanut, vastausta saamatta, aloin käydä levottomaksi ja kaipasin häntä niinkuin kuollutta.
Ei niin, ettei itseni pitäisi tehdä kaikkea voitavaani, ponnistaa viimeisimpänikin, vaan ettei tarvitse joutua epätoivoon, ei pelätä lopullisesti sortuvansa, ei jäädä oman onnensa nojaan, ei kaatua oman avuttomuutensa ojaan.
Mutta pieni punaposkinen vanha kanki-palmikolla varustettu nuorukainen, jonka kuva rippui seinällä ja selvästi näkyi olevan herra Pebblenpoika eikä Veljenpoika, oli paneutunut levolle toiseen kiviarkkuun, ja tallrikinlämmittäjä oli joutua nyt yhtä kylmäksi kuin hän.
Clematitis-kasvi kädessä seisoi hän siinä onnellisena riutuvan auringon laskiessa, kunnes äkkiä puhkesi sanomaan: »Hiisi vie, nythän on jo myöhäinen... Täytyy joutua kotiin!... Hyvästi!» »Minä tulen kanssanne», sanoi Méraut. Boscovitsh hämmästyi.
Ei Pölkkypuron Matti eikä Lieksalan isäntä enää elvy tälle elämälle.... Kunpahan tulisi jo tänä talvena, niin sitten se majuri näkisi... Kylläpä hänen sitten käskisi joutua! Ei ole kuin kaksi viikkoa kynttilänpäivään, ja se kuuluu jo olevan kevättä... Tyttöjen näin pakinoidessa alkoi päivä sarastaa.
Me itseksemme iloitsimme, että meidän ei tarvinnut joutua noiden ihmisten tunkeilevaisuuden tielle, joka varmaan ei olisi ollut vähääkään miellyttävää; me vain syrjästä katselimme heidän elämäänsä ja viitteitänsä. Läheiselle rannalle oli kokoutunut suuri ihmisjoukko, varsinkin naisia ja lapsia, jotka näyttivät suuresti nauttivan olemassa olon suloa ja iloitsevan edessään olevasta näytelmästä.
Päivän Sana
Muut Etsivät