Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 17. lokakuuta 2025


Niin, siinä ei olekaan mitään merkillistä, sillä minä en ole tarvinnut olla onnettomassa naimisessa. Mieheni ei etsinyt hametta, vaan naista, enkä minäkään rakastanut hänessä muuta kuin miestä. Niinkuin kuulitte, jouduin minä assessorin perheen seurassa Lappeenrantaan. Sinne oli silloin Turusta pitempi matka kuin nyt rautateisin.

Mutta lähdinhän kuitenkin, lähdin kuin lähdinkin ja jouduin tänne asti ja puhuin asiani, ja silloin tulitte, herrat, ja avun toitte... Mutta vähätpä siitä. Eiväthän karhut silti loppuneet. Mutta se siinä parasta, että tultiin tutuiksi... »Siellä on semmoinen ja semmoinen talo» ... itsepähän tiennette, millainen on, en kehu.

Hän ei olisi tarvinnut kuin jonkun pienen viittauksen sinulta, ja siihen sinulla olisi tarpeeksi ollut aihetta kohtauksenne johdosta maantielläEsteri vavahti ja ojensi kätensä Rautiaiselle. Rautiainen kumarsi vain. »Minä en kuitenkaan ole ollut niin jalo kuin olen tähän asti itseni kuvaillut. Minä jouduin kiusaukseen eikä minussa ollut miestä sitä vastustamaan

Minä jouduin asumaan erääsen irlantilaiseen merimiesmajaan, jossa tulin oikein omin silmin näkemään, kuinka merimies-parkoja Amerikassa kohdellaan..

"Mutta seuraavana päivänä, kun metsätarkastajan väki saapui, kävi niinkuin naapurivaimo oli ennustanut; he valitsivat heti vähääkään arvelematta pienemmän. Vähän hämilleni minä kyllä siitä jouduin, mutta ilo oli kuitenkin minussa valtavampi. Minä hiivin kuitenkin peilikappaleen luo sänkykamariin, ja katselin itseäni; ruma en minä mielestäni ollut, ennemmin sangen sievä uudessa surupuvussani.

Tietäkää: minä jouduin riitaan Gellner Bincentz'in kanssa ja löin haavan hänen päähänsä, ja sitten olen minä sytyttänyt tuleen ladon isäni talossa! Kirkkoherra löi kätensä kokoon: Jumala auttakoon meitä minkälaisia juttuja! Niin nuori ja niin paha!

Kun minä aloin mieheksi varmistua, rupesin tuntemaan kummallisia haluja, jotka minua painajaisen tavoin ahdistivat. Yöllä näin pahoja unia, päivällä olin alituisessa taistelussa mielikuvitukseni kanssa... Naisia minä rupesin pian kammoamaan, mutta pakosta kun heidän seuraansa jouduin, olin siellä mielelläni. Mutta mielikuvitukseni oli yhä vihollisenani.

"Onko nimesi Aslak?" kysyi hän katselematta mieheen. "On". "Mistä olet sen nimen saanut?" "En tietä". "Kuka isäsi oli?" "En ole isääni nähnyt". "Entäs äitisi?" "En tunne äitiäni". "Mistä olet kotoisin?" "Oo minä löydettiin jostain tien varrella, jouduin sitten köyhäinhoidon huostaan tuolla itäpuolella ja muutamain hyvien ihmisten kasvatteeksi". "Miksi sinä karkasit niiden luota?"

Siellä kaikkien nuorukaisten täytyy palvella armeijassa. Niinpä minäkin jouduin sinne. Samaan aikaan siellä sattui olemaan eräs toinenkin sotilas, nuorukainen niinikään. Hänen isänsä oli agitaattori, nähkääs, ja istui linnassa n. s. majesteettirikoksesta niin nimitetään sitä, että joku puhuu totta keisarista.

Ja minä minua hävettää tunnustaa se sinulle minäkin jouduin mielenliikutuksiin. Olin sillä hetkellä näkevinäni Lygian suloiset kasvot ja hänen silmänsä kyynelissä, ja hän kiitti minua menettelystäni.

Päivän Sana

juoksijaansa

Muut Etsivät