Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Ei haluttanut riidellä, mutta ei kummallakaan ollut ystävällistä sanaa sanottavana. Painostavalta tämä kuitenkin tuntui. Jospa Herra tässä tuskassa lähettäisi jotakin lohduttavaa.
"Kauheita aikoja nämät! juopuneita käsityöläis-kisällejä makaa kuin kärpäisiä tiellä ja täytyy oikein varoa, ettei sotkisi jotakuta kuoliaaksi niistä. Ennen ei niin ollut! Ja jospa itsekin kymmenen kertaa olisitte tehtailija, herra Markus, niin sanon kuitenkin tehdas olo on tähän syypää ja tuo ikuinen sodan humina ympäri maailmaa.
Hm hm jospa minäkin olisin sellainen! Mutta Arnoldia alkoi vaivata ikävät ajatukset. Hän joi lasinsa pohjaan. Ikkunastaan näki Ester Rikbergin vakavin askelin kulkevan pihan yli. Kenelläkäs nyt oli määrä? Hän tahtoi selvyyttä, meni salin ovelle ja tirkisti salaa sisälle. Hänen miehensä istui entisellä paikallaan ja tyhjensi juuri lasinsa.
Vaan tämä, aivan uuvuksissa pitkästä puheesta ja mielenliikutuksesta, vaipui väsyneenä nojatuoliinsa, pani kädet ristiin pyöreälle vatsallensa ja huokaili syvään sydämestänsä: "jospa tuo kirottu nuorukainen kerran tulisi. En olisi häntä milloinkaan paremmin tarvinnut kuin tällä häiriön ajalla, jolloin rehellinen maanviljelijä ei silmänräpäystäkään voi olla huoletonna hengestänsä." Sisarenpoika.
Ettekö tiedä että minä isännän poissa ollessa olen niin hyvä kuin isäntä itse! Toinen Kohtaus. Voi mitä aikoja! mitkä ajat! Tuollaiset ovat nyt miehet ja naiset kurjat viheliäiset vielä tuhatta hullummat! He kallistavat päätänsä ja huokaavat: "Oi Ukko Jumala! Oi Herra Kristus!" Jospa sentään olisin päässyt sotaan, mut isäntä ei enää kärsi niitä, joita hän ennen on kärsinyt.
MEFISTOFELES. Tosissa lausu vainen näin, Sun jätän aivan mielelläin! Kah, eihän paljo hukkaamista Oo tuommoisesta toverista, Kun ain' oot tuittupää ja tuima Ja aina tiuskit mulle, huima! Mun yhtenään on puuha karvas Ja jospa herran nenäst' arvais, Mitä mielinee hän kulloinkin! FAUST. Jop' osuit oivaan nuottihin! Kai pitäis kiittääkin, kun mieltäni pahoitat?
Jospa kuitenkin rikkaat ihmiset tietäisivät, kuinka suurta taivaallista riemua he voisivat saada aikaan, jos tahtoisivat uhrata hiukkasenkaan halpa-arvoisista rahoistansa! Jospa he tietäisivät mitä puhdasta ja suloista iloa he itse voisivat saada nauttia, jos he tällä tavalla tahtoisivat ilahduttaa ja virvoittaa kärsiviä ihmisiä!
Minun saarnani aineet kääntyiwät nyt aiwan toisenlaisiksi. Jumala on rakkaus. Hän rakastaa kaikkia ihmisiä ja antaa kaikkien ihmisien tuta rakkautensa woimaa. Jospa hän joskus saattaa meitä kärsimäänkin ja odottamaan, niin sitä suuremmassa määrässä antaa hän sen perästä rakkautensa wuotaa ylitsemme.
Jospa minä vaan rohkenisin kertoa sinulle, mitä tiedän; jos sinä vaan haluaisit kuunnella." Hän vaikeni. "Sieluni", lausui Helena totisella äänellä, "sieluni kaipaa rauhaa. On ainoastaan yksi, joka voi sen antaa sille. Sinä olet löytänyt hänen. Hän se juuri on, jonka nimen sinä olet houreissasi maininnut, jota rukoilet, johon turvaat.
Berenice hän on hyvä sotaherra ja hyvä virkamies. Mutta keisariksi Roomaan! Ei, ei. BERENICE: Jospa kuitenkin. TIITUS: Berenice, olethan nähnyt häntä täällä leirissä. Hän on kuin tavallinen sotamies. Ei hän ole koskaan saanut hovikasvatusta. Sinä et tunne Roomaa, he nauraisivat semmoista ajatustakin. BERENICE: En minä Roomaa ajatellutkaan. Paitsi Roomaa on vielä toinen voima, joka caesareita luo.
Päivän Sana
Muut Etsivät