Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Mutta meidän, lakimiestemme, ei sovi sitä neuvoa noudattaa. Meidän tulee vetää esille ja laskea lain vaa'alle seikkoja niitäkin, mitkä muut ovat unhotuksiin tuominneet. Seuratkaamme Jooseppia! Hänen vihansa oli ankara, kostoa hehkuva, muka poljetuista oikeuksistaan, ja yhä yltyvä viimeisiin aikoihin. Hänen isänsä ja kotiväkensä pelkäsivät häntä, se on tunnettu asia.
Hän johdatti mieleensä Taavin ja Joosepin välin viimmeisinä vuosina, ja hänen täytyt tunnustaa, ett'ei se ollut hyvä ollut. Julkista riitelemistä taikka vainoa se ei ollut, vaan monessa tilassa oli Taavi näyttänyt vihaista mieltä Jooseppia kohtaan, ja valitettavasti oli Timon oma käytös usein pikemmin edistänyt kuin vastustanut tuota mieltä.
Ja mitä hyvä Jumala, jos hän ajan kuluessa olisi mennyt naimiseen? Tätä ajatellessaan lakkasi Wapun sydän tykyttämästä. Hän ajatteli taas tuota vierasta tyttöä, jonka Jooseppi oli vienyt seurassaan Hochjoch'in yli. Vaan ei olihan se palvelus-tyttö! Mutta pian jotakin oli tapahtuva! Nyt hän oli rikas ja kunniassa pidetty, ja nyt hän voisi Jooseppia lähestyä yhtä askeletta!
Kun vielä olin lapsi en malttanut mieltäni kun minun piti ottaa kotkan pesästään, ja nyt minun pitäisi mieltäni malttaa kun minun pitäisi tuoda Jooseppia sieltä?
Jos nuo onnelliset neidot nyt näkisivät Jooseppia, niin ne varmaankin sulaisivat kuin lumi tulen edessä! jotakin tämänkaltaista hän ajatteli, ja tuntui hänestä kuin hän vaan verta vuotaen voisi irroittaa silmänsä Jooseppia katsomasta, ja pari kuumaa pisaraa putosi hänen silmistään, ei kuitenkaan veripisaroita, vaikk'eivät sentähden olleet vähemmän tuskalliset.
Mutta Wappu, joka enemmän oli pudonnut kuin astunut alas puusta, seisoi niinkuin lumottuna, ja hänen silmänsä katselivat rukoillen Jooseppia. Wapun mielestä Joosepin täytyi niin selvästi nähdä kuinka katkerata oli mennä pois, että hänen olisi pitänyt tarttua Wapun käteen ja sanoa: jää vaan luokseni olethan sinä minun omani ja minä sinun eikä kenenkään muun!
Wappu säpsähti ja katseli Jooseppia, niinkuin näkisi unta. Jooseppi vaikeni hetkeksi ja pyyhkäsi otsaansa paitansa hihalla: Ei ole oikein tehty, että sitä kerron; mutta sinun täytyy se tietää, etkä sinä levitä tietoasi.
Kuinka hän olisi uskaltanut vieläkin pyytää Jooseppia itselleen hän, joka melkein oli hänen murhaajansa kuinka hän enää olisi uskaltanut nostaa silmänsä Jooseppiin? Ei, hän ei tahtonut enää valittaa: Hyvä Jumala anna minun kärsiä niin paljon kuin vaadit, sillä ei mikään rangaistus ole liian suuri minun kaltaiselleni! rukoili hän ja laski nöyrästi kasvonsa käsihin.
Sitte sai hän tietää, että perälehterin lippuja oli myyty useampaan kertaan, niin että siellä nyt tuskin sopi seisomaankaan. »Koetelkoot sovitellata!» lohduttivat he itseään ja Jooseppia. Jooseppi tunsi, että häntä oli katalasti petetty. Veli, tuo soittaja, oli hänelle antanut lipun, jolla ei tehnyt mitään. Liisan oli täytynyt itsensä ostaa piletti.
Päivän Sana
Muut Etsivät