Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. lokakuuta 2025
Aarnio oli enempi väsyneellä ja alakuloisella tuulella. Etenkin viime aikoina oli hän alkanut joskus tuntea painostavaa raskautta ruumiissaan. Toisinaan kuin olisi veri äkkiä hyökännyt päähän vaikuttaen silloin jonkinlaisen rauhattoman ja ärtyisän mielentilan.
Mutta uuttera ja huolellinen uudisasukas, joka oli kokonaan oman onnensa nojassa, oli kuitenkin kaikista vastoinkäymisistä huolimatta noiden kuuden vapaavuoden kuluessa ehtinyt saada toimeen jonkinlaisen viljelyksen, koska juuri tämä ajanjakso oli siihen määrätty ia annettiin verottomaksi.
Paul ei vastannut mitään, ja nyt astuttiin ullakkokamariin. Siellä, niinkuin joka paikassa muuallakin talossa, piti Larsson ajatuksissaan jonkinlaisen pesänkirjoituksen. Huonekalut olivat Paulin; niitä ei siis voinut ryöstättää noiden tuhannen riksin suorittamiseksi.
Vieläpä ystävällisen pään-nyykähdyksenkin, talon asukkailta, kahdelta vanhukselta, jotka kuin Philemon ja Baucis juuri istuvat lieden ääressä murkinallaan. Puiset lusikat, puiset lautasetkin! Mitkä klassilliset viivat tuollakin elämänmuodolla! Ja melkein kuin jonkinlaisen ihmisheimon patriarkan tavoin siunaten mielessään heidän ateriaansa astuu Johannes tyytyväisenä, pyhätunnelmaisena edelleen.
Muutamat heistä olivat myöhempinä aikoina saaneet jonkinlaisen kiinne- eli omistuskirjan, jonka antoi Kristian Knoff, jalkaväen everstiluutnantti ja Norjan maanmittauslaitoksen virkamies. Hän oli tullut Kööpenhaminasta, ja muutamille taloille hän oli mitannut maata, jota he vapaasti saivat viljellä.
Hänen ryhtinsä oli, niinkuin aina, jalo ja lempeä, ja joka kerta, kun hän loi katseensa puolisoonsa, kirkastuivat hänen kasvonsa ja osoittivat selvästi, kuinka suuresti hän tätä rakasti ja kuinka tämä oli koko hänen elämänsä onni. Huvimaja oli lehdistöillä jaettu kahteen osaan, ja sisimmäinen, joka muodosti jonkinlaisen lehtimajan, oli aluksi piilossa.
Uuno, nähtävästi ilostuen siitä, että oli vihdoinkin saanut jonkinlaisen myöntävältä kuulostavan vastauksen, löi Henrikiä käsivarrellaan takaa selkään ja sanoi: Ja kyllä sitten kelpaisi sinunkin virkoja valita, etkä tarvitsisi geodeesiksi ruveta. Henrik ei uskaltanut kysyä, mitä virkoja? sillä tietysti Uuno oli juuri niistä puhunut. Hän antautui arvion mukaan keskusteluun.
Jeanne vaipui nyt jonkinlaisen herkeämättömän tuskan valtaan, aivankuin hän olisi odottanut viimeisen kahden kesken olon hetkeä voidakseen kokonaan antautua sen epätoivoisen surun valtaan, jonka aallokko kuohui hänen rinnassaan. Yön varjot olivat vallanneet huoneen verhoten vainajan pimeydellä.
Tunsipa hän vielä jonkinlaisen hämmästyksen ja kammon, muistellessaan tuota miestä, joka hänet oli kokonaan nöyryttänyt, niinkuin oikea profeta konsanaankin väärän profetan. Tytär herätti hänet vihdoinkin näistä ajatuksista. Hän tarttui isänsä käsivarteen ja veti häntä ovelle päin. Osoittaen kuollutta, kuiskasi hän kyynelsilmin: "Vaeltaissamm' päällä maan, Kuolo ain' uhkaileepi".
Tyttönen vietti pois ruoat, työnsi tuolinsa taemmaksi, siunasi kädet ristissä, pani jalkansa ristiin sinisen nutun alla, jonka vyössä tasku ja avainkimppu riippuivat, ja kerrotti itselleen koko tuon miehiä kiusoittavan tapauksen, sitä tarkkaan kuunnellen ja miettien; sillä hän näytti olevan talon omaa perettä, vieläpä saaneen siinä uljaan käytöksensä tähden jonkinlaisen päätösvallankin.
Päivän Sana
Muut Etsivät