Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Matami kysyi Pekolta, miten hänen mielestään Iiri osasi, ja Pekko vastasi: »Hyvin kävi.» Tutkinnon loputtua tiedusteli matami johtajattarelta, miten Iirin oli käynyt, mutta johtajatar vastasi, että siitä saataisiin tieto vasta iltapuolella. Kun Iiri koulusta palasi, oli Seljakin jo tullut kaupunkiin, ja iltapuolella meni hän Pekon ja Iirin kanssa koululle.
Missä on hänen huoneensa? virkkoi nuori nainen, tarttuen johtajattaren käsivarteen. He menivät kerrosta ylemmäs. Lääkäri käy häntä katsomassa monta kertaa päivässä sanoi johtajatar. Tohtori Hjort on tavattoman herttainen ja osaaottava lääkäri. Jumala häntä siunatkoon! Miten toisenlaista onkaan nyt kuin silloin, kun herrasväki kävi täällä viime vuonna. Herra pehtoori ei taidakaan nyt olla mukana?
Hiljainen, siivo ja siisti hän on... Ja hänen yksinkertaiset, miltei viattomat silmänsä katselevat sillä tavoin, että johtajatar luulee saavansa piankin hänestä kelpo naisen... Saavansa nimenomaan hyvyydellä: siksi laski hän tuon parantumattoman Mimmi Byskatan, joka kuitenkin on Nelman vanha tuttava, joskus juttelemaan hänen kanssaan.
Tuo nuori hoidokas täällä, onkohan hän koettanut paeta? Ei, se on totta; mutta hänen laitansa on toinen; minä luulen että häntä pidättää Ranskassa joku hellempi taipumus. Sitten, sanoi mylady huoaten, jos hän rakastaa, ei hän ole niin vallan onneton. Siis, sanoi johtajatar, katsellen mylady'ä yhä enemmän häneen kiintyen, näenkö taaskin tässä jonkun vainotun raukan? Näette! vastasi mylady.
Kaikki olivat jotenkin hiljaa. Johtajatar oli pöytänsä luona ja katseli lasisilmien takaa vakavasti ympärilleen. Virsikirja hänellä oli kädessä ja raamattu auki pöydällä. »Otetaan virsi sata neljäkymmentä yhdeksän.» Tuo rakas, tuttu, josta Hanna kaikkian enin piti. Selailtiin kirjoja hetkinen; sitten raikkaat, lapsekkaat äänet alkoivat virren harmonion säestäessä.
Ja johtajatar ehdotti erään oppilaitoksen naisopettajista. Se oli sekin yhtä kohtelias, yhtä säännöllinen ja yhtä valkohampainen kuin johtajatarkin. Isä oli heihin molempiin erinomaisesti mieltynyt, hän kun rakasti sulavaa ja kohteliasta puhelua, josta ei maalla saanut koskaan nauttia.
Opettajat pitivät heistä, sillä heillä oli palava tiedon halu. Nyt viimeisenä vuotena se oikein puhkesi kuin kuorestaan ja kasvoi kiihkeäksi ehkä juuri siitä syystä, ettei jäljellä ollut kuin lyhyt aika sen tyydyttämiseksi. Tottelevaisia he myöskin olivat ylipäätään. »Koulun maine» oli heillä omantunnon asiana, sillä johtajatar yhtenään heitä muistutti sen tärkeydestä.
Mutta hän oli aivan pyörällä; hän ei tiennyt, oliko johtajatar kuninkaan vai kardinaalin puolella; hän kulki sen vuoksi kultaista keskitietä; mutta johtajatar puolestaan oli vieläkin varovaisempi, eikä muuta kuin nyykäytti vaan päätänsä joka kerta kuin matkustaja lausui Hänen ylhäisyytensä nimen. Mylady rupesi luulemaan että hänelle tulisi sangen ikävä luostarissa.
On hän joskus käynyt meidän pitäjässä, mutta en ole osunut näkemään. Helsinkiin kai menee poikansa kanssa.» Nyt tultiin kouluun, jossa lapsia oli joka huoneessa; he katsoivat uteliaina jokaista uutta tulijaa. Matami astui koulusaliin, ja johtajatar tuli häntä vastaan.
Niin, niin, no mitä sitten! sanoi ensimmäinen tyttö, jonka puoleen hän kääntyi ja tarttui käsivarteen kiinni ja pudisti sitä... Eikö se ole, eikö se ole...? Mitä se nyt on niin erinomaista ... olen minä sen nähnyt monta kertaa ennen. Elähän nyt sentään... Ja tyttö irroitti olkapäitään nykäisten käsivartensa Ellin käden puristuksesta... Samassa tuli johtajatar Ellin luo...
Päivän Sana
Muut Etsivät