Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
»Kuuletteko tuota ammuntaa?» sanoi hän. »Siellä on etuvartiostomme taistelussa vihollisen kanssa, joka on ehtinyt jo Porvoon edustalle. Nouskaa heti ratsaille ja rientäkää sinne minkä hevosesta lähtee. Kohta kun etuvartijamme ovat peräytyneet joen yli, sytyttäkää silta palamaan.
Näin suuria lukuja täytyy meidän ihmetellä, joka onkin luonnollista, vaan kuitenkaan emme ole vielä kaikkia maininneet, sillä joen oikealla sivulla on vielä kolme satamaa eli tokkaa. Thames on Lontoon varsinaisena satamana aina Gravesend'ista kaupungin keskustaan saakka. Kauvimpana lännessä, Lontoon-sillan likellä on parhain tullihuone, jossa muinoin tulli otettiin.
Mipä tässä millitseksen, Kuka kumma kummitseksen, Tämän kunnahan kukuilla, Tämän harjun hartehilla, Kun ei kanna suo varista, Suo varista, maa jänistä, Nurmi nuorta morsianta, Pelto pieniä kanoja, Joen korvat joutsenia, Lammin laiat laklasia! Mikä kumma kummitseksen, Ime ilmi anteleksen, Kun täss' ei siat sikiä, Kasva lampahan karitsat; Maito ei lähe mahosta, Piimä pitkähäntäsestä!
Hänellä oli helmassaan ryyniä, joita hän heitteli kartanolle, jossa pöyhkeilevä kukko seurueineen nokki ne suuhunsa. Nopeasti nousi joen rannalta muuan venheellä vasta sinne tullut nuorukainen ja oli kohta ehtinyt pihalle. Hän tervehti Valpuria ja kysyi, oliko isäntä talossa kotona.
Upseeri oli kutsuttanut ukko Merlier'n, kylän määrinä paikalle. "Tässä", sanoi hän vihan tukehduttamalla äänellä, "on yksi meikäläinen, joka löydettiin murhattuna joen rannalta. Meidän täytyy ankarasti rangaista murhaaja esimerkiksi muille, ja minä luotan teihin, että te autatte meitä murhaajan etsimisessä."
"Kinkin-Känkki" riensi tapaamaan purtiloansa kiinni, ja sillävälin pääsimme me niitäkään vahingotta hänen käsistänsä karkuun. Nyt kuljimme pitkin joen jyrkkää äyrästä ja saavuimme "Kinkin-Känkin" perunakuopalle. Tänne oli hän antanut vetää suuria kiviä painoksi perunakuopan suulla oleville laudoille.
Ja muistelehan niitä kauniita ruusuja, joita hän auttoi minun varastamaan Denisin häihin." Hän oikein nautti tämän lapsellisen rakkauden muistoista, heidän retkeilyistään joen rannoilla, heidän marjakesteistään metsässä, jossa oli hauskoja piilopaikkoja, joista kukaan muu ei tietänyt.
Taneli oli sitä paitsi kuullut, että suomalaisia oli asettunut asumaan pitkin joen vartta kauas pohjoiseen päin. Nuoret suomalaiset noudattivat Tanelin neuvoa, ja parin päivän kuluttua he tulivat Klar-joen varrelle lähelle paikkaa, jota mainittiin nimellä "Hökes hara" ja nykyisin nimitetään Ekshäradin kirkonkyläksi; täällä he alkoivat heti kuulustella omaisiaan.
Kun Sigrid, kolmea vuotta nuorempi heistä, saapui joen rannalle koivikkoon, oli Gjermund tavallisesti toisella rannalla onkimassa. Kallion kielekkeeltä, joka oli puristanut joen kapeammaksi, saattoi hän vapansa varassa helposti hypätä Sigridin luo alemmalle rannalle. Kun sitte kylliksensä oli rakennellut sulkuja ja taloja Sigridille, palasi hän kotiin koskisillan kautta.
Minä tapailin iltasilla kävellä pitkin erästä jokea, joka juoksi läpi sen maakunnan. Näillä kävelyilläni olin usein huomannut pienen tytön, joka istui joen rannalla ja katseli muutamia suorsia, jotka uiskentelivat kahilistossa. Lapsi oli risasesti ja köyhästi puettu, kelmee ja muuten kituneen näköinen. Eräänä iltana istui se pikkunen pää painettuna pieniin käsiin ja itki.
Päivän Sana
Muut Etsivät