Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
"Tosin en ole sukua murhatun kanssa, mutta hänen sukunsa miehet hänen serkkunsa, kuningas Teodahad etupäässä eivät täytä verikoston käskyä; vieläpä on kuningas itsekin ollut osallisena murhaan, ainakin tietänyt siitä. "Niinpä minä vapaa, jalosukuinen, moitteeton gootti, onnettoman ruhtinattaren ystävä, olen syyttäjänä hänen tyttärensä Matasuntan sijasta.
"Koska hän kerran noudattaa minut luokseen, niin kyllä hän minua tarvitsee muuhun kuin syöstäkseen surman suuhun." Chilon rohkaisi siis mieltään ja kysyi: "Hyvä mies, eikö ystäväni, jalosukuinen Vinitius, lähettänyt noutamaan minua kantotuolilla? Jalkani ovat turvoksissa, en saata astua pitkiä matkoja." "Ei lähettänyt," vastasi Ursus. "Kyllä meidän täytyy astua jalkaisin."
Hetkisen perästä hän jatkoi: "Kosket sinä, herra, eikä jalosukuinen Petronius ole voinut vapauttaa häntä vankeudesta, niin kuka sen sitten voi tehdä?" "Kristus yksin!"
"Hyvä on, jalosukuinen tietäjä," vastasi Vinitius iloisesti. "Puhut kuten viisaan miehen sopii ja ansaitset pelkkää kiitosta. Jätä kuitenkin varmuuden vuoksi tälle pöydälle kukkaro, jonka sait." Chilon, joka ei koskaan mielellään eronnut rahoista, kääntelihe, vääntelihe. Vihdoin hän kuitenkin totteli ja läksi.
Minä olen hyvin uutterasti varustanut vierashuonettamme häntä varten, sirottauut laventelia liinavaatteisin ja koettanut tehdä kaikki kodikkaaksi tälle nuorelle tytölle, joka Kristuksen tähden on karkoitettu vanhasta kodistaan. Luullakseni jokaisella kodilla on siunaus semmoisesta vieraasta. Kesäkuulla 1523. Vieraamme, jalosukuinen neiti Katarina von Bora, on saapunut meille.
»Kuinka sinä, huutotyttö, saatoit ajatella, että minä, jalosukuinen nuorukainen, olisin sinusta huolinut?» sanoi luutnantti. Kevytmielisesti lisäsi hän vielä: »Ja onhan sinulla sitäpaitsi sulhanen tuo Kallu ota hänet.»
Kantotuoli seisahtui jo talon oven eteen ja valpas palvelija avasi sen samassa tuokiossa. "Joko jalosukuinen Vinitius on palannut?" kysyi Petronius. "Hän palasi hetki sitten, herra," vastasi orja. "Hän siis ei ole saanut Lygiaa pelastetuksi!" ajatteli Petronius. Hän viskasi togan yltään ja karkasi atriumiin. Vinitius istui siellä kolmijalalla, pää käsien varassa ja painuneena polvien tasalle.
Kuukausimääriä pidin sinut poissa hovistani ja äidinsydämeni luota." Matasuntan kauniit huulet vetäytyivät katkeraan hymyyn. "Turhaan! Minä kutsuin sinut takaisin " "Sinä erehdyt. Veljeni Atalarik kutsui minut takaisin!" "Sinulle on ehdotettu toinen kosija. Hän on nuori, kukoistavan kaunis, jalosukuinen gootti. Hänen sukunsa on nyt valtakunnan toiseksi ylhäisin.
Hetkisen perästä he seisoivat sotilasrivien edessä. Petronius, jolla oli erinomainen muisti, tunsi paitsi päällikköjä useita sotamiehiäkin. Huomatessaan tutun kohortin päällikön viittasi hän hänet luokseen. "Mitä kummaa, Niger," huudahti hän, "oletteko saaneet käskyn vartioida vankilaa?" "Olemme, jalosukuinen Petronius, Prefekti pelkäsi, että murhapolttajia mahdollisesti yritettäisiin vapauttaa."
Mutta vankilan edustalla kohtasi häntä odottamaton este. Pretorianien päämiehet, jotka vuorotellen vartioivat mamertilaista vankilaa, tunsivat jo kaikki hänet ja päästivät hänet tavallisesti esteitä tekemättä vankilaan, mutta tällä kertaa ei rivi avautunutkaan hänelle, vaan sadanpäämies tuli hänen luokseen ja virkkoi: "Suo anteeksi, jalosukuinen tribuni, emme tänään saa päästää ketään vankilaan."
Päivän Sana
Muut Etsivät