Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. toukokuuta 2025
"Via latinaa pitkin", huusi hän nopeasti orjalle, "ja anna hevosten juosta minkä ne suinkin jaksavat." Prefekti oli toista päivää edellä hitaammin kulkevasta lähetystöstä. Hän käytti aikansa hyvin. Hänen väsymätön henkensä oli keksinyt keinon, jonka avulla hän pysyisi Rooman herrana Belisariuksen Italiaan saapumisesta huolimatta. Ja nyt hän ryhtyi hänelle ominaisella huolellisuudella toimeen.
Opettakaamme heille uskontoa miellyttävässä, iloisessa muodossa, niin paljon kuin he väsymättä jaksavat sulattaa, ja pidättäkäämme heitä sitten muita häiritsemästä.
Etevimmät kaupungit siaitsevat semmoisilla seuduilla, jotka antavat heille arvaamattoman suuren voiman, että ne, jos ovat muonavaroilla hyvin varustetut, voivat kuinka kauan hyvänsä kestää rynnäkköä. Ennen kaikkia on Jerusalemin asema vahva. Jos asukkailla on kylläksi elatus-aineita, he jaksavat ijät päivät kärsiä piiritystä. Vuoria on kaikkialla yli-ympäri.
Sinne ne jäivät nukkumaan isän kanssa. Minä pesin astiat ja ajattelin, että menen tässä entisiä hyyrykumppaneitani katsomaan. Mitenkä ne jaksavat? Kiitos hyvin. Kyllä Siivoska on kaltaisensa. Niin sekin ihminen tekee työtä kuin päivätyömies ja lapsensa tähden vaan. Kyllä minua monta kertaa harmitti, kun näin kuinka äiti hommasi ja hyöri ja tytär kävi vapaana kuin mikäkin mamselli.
Hauska on muistella menneitä päiviä, hauska on, jos elän vanhaksikin, katsella näitä asioita, joita olen muistoon pannut. Paha vaan, ett'en enää kerkiä kirjoittamaan kuin aikaharvoin muutaman rivin. Esteri askaroitsee pakarissa, Yrjö hakkaa hakoja karjopihassa. Vanhempani kuuluvat voivan hyvin he lupaavat pitää tölliä niinkauvan kuin jaksavat.
Copperfield in esse ja Mrs. Traddles in posse ruumiillisesti jaksavat edellytettynä nimittäin, että ystäväni Traddles ei vielä ole yhdistetty rakkautensa esineesen myötä- ja vastoinkäymisessä". Me kiitimme häntä hänen kohteliaisuudestansa ja vastasimme siihen soveliaalla tavalla.
Meikäläiselle on kerjääminen viimeinen keino, se on tosiaankin *viimeinen*. Jollei minulla olisi kyllin syytä pelätä, että minä itse muutamain viikkojen kuluttua jyrsin olkileipää jossain kopukan nurkassa, en minä enää kerjäisi tässä, vaan koettaisin saada velaksi omalla vastuullani, täyttääkseni sen velvollisuuden, minkä hoitokunta, ne harvat, jotka siellä enää jaksavat yhteisestä hädästä välittää, ovat minulle uskoneet.
Rankonen, sinä muistat, mitä minä aina olen sanonut sinulle. »Rankonen», olen minä sanonut, »maisteri Olavi on syntynyt piispanhiippaa kantamaan. Kun hän haastaa, on kuin tuliset kielet lähtisivät hänen päälaeltaan.» OLAVI: No, noh, ei puhuta syntiä, Karpalainen. Päivää, Rankonen. RANKONEN: Tottahan toki, herra maisteri. OLAVI: Kuinka nyt ketut jaksavat?
"Siellä he elävät raakalaisten tavalla metsän otuksilla, joita ampuvat myrkytetyillä nuolilla, ja hyökkäävät aika välistä alas tasamaille, murhaavat niitä, jotka vastarintaan rupeevat, riistävät ja raastavat kaikki, mitä heidän ahneet silmänsä keksivät ja leveät hartiansa jaksavat kantaa.
Aamulla, kun hyvin maatun yön jälkeen nousee ylös kannelle, kulkee katse ympäri avaran näköpiirin. Jokaiselta suunnalta näkee vain vettä ja taivasta ja pieniä lipattelevia laineita, jotka tuskin jaksavat kohottaa suurta raskasta runkoa. Kun silmä on ehtinyt ensi häikäisystään selvitä, astuu autereen takaa esiin purje purjeen, laiva laivan perästä.
Päivän Sana
Muut Etsivät