Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Ne ovat kiihkoisien ja kuumien näköisiä, niinkuin jättiläisen suuria, puhkeamaisillaan olevia kukkasia. Ne harhailevat satunnaisten tuulahdusten mukana, ne hakevat toisiaan nekin, ne yhtyvät ja suurenevat yhtyessään. Ne eivät saa mitään aikaan, eivät jaksa liikkua, ovat alas putoamaisillaan. Illalla ne haihtuvat, mutta ovat aamulla taas suuremmat kuin eilen, pysyen vaivoin tasapainossa.
Sota ja iso viha on ollut ja mennyt. Ei se ainakaan enää jaksa tulla tänne. Ehkei sitä ole ollutkaan. Tai oli se vain satunnainen häiriö, yöllinen ohimenevä painajainen. Siitä on jo hyvin kauan. Se tapahtui joskus nuorena ollessani, kuuluu historiaan.
"Onhan Mari hyväsydäminen, siveä ja toimellinen tyttö", sanoi vihdoin äiti, kun isä ei virkannut mitään, "olen aina toivonut häntä miniäkseni ja semmoista jo todella tarvitsenkin, sillä voimiani on jo vanhuus siihen määrään heikontanut, etten enään jaksa kunnolla hoitaa näin suurta taloutta, vaan mitä sinä arvelet, isä".
QVINTUS. Ojenna kätes, että sua autan; Tai, jos ei voimaa mulla sitä tehdä, Minutkin tämän ahnaan kuilun kitaan Sa vedä, Bassianus-raukan hautaan. En jaksa vetää sua reunaan asti. MARTIUS. En minäkään sun avuttasi nousta. QVINTUS. Kätesi vielä kerran; sit' en päästä, Ennenkuin vedän sun, tai sinä mun; Jos sin' et tule, tulen minä luokses.
Levottomuuteni hänen tähtensä ja uhkauksesi ajatus, että sinä minut ehkä ajaisit pois hänen luotansa, vaikka hän oli kuolemaisillaan ja vaikeroiden huusi minua se ajatus minua vahvisti ja antoi minulle yliluonnolliset voimat. Mutta nyt ne jo ovat lopussa minä en jaksa enää taistella kauemmin! Tänään minä jo taas join." Hän vaikeni ja tuskallisia väreitä liikkui hänen kasvoillansa.
Oh, rakas Alfred, anna heidän levätä, jotka poissa ovat. Vaan ne, jotka poissa ovat, ne eivät anna meidän levätä, Asta. Ei yöllä eikä päivällä. Ajan ollen on kaikki tuntuva helpommalle, Alfred. Niinkö, sinäkin luulet? Sitä minä en jaksa ajatella. Mene Ritan luo. Minä pyydän hartaasti. Ei, ei, ei, elä puhu siitä! Anna minun olla täällä sinun kanssasi. Minä en lähde luotasi.
Hän vapisi, ääni tukkeutui rintaan. Mutta hän jatkoi, kooten kaikki voimansa: »Minä en jaksa. Täytyy ruveta kohta levolle. Olen niin heikko.» »Sinä aivan vapiset. Pyörryttääkö? Anna minun auttaa sinua vuoteelle.» »Ei, ei, kyllä pääsen itsekin. Mene sinne, ettei hän tule.» »Tännekö? Sinun huoneesesi? Sitä hän tietysti ei tee.» »Mene kumminkin, John.» John nousi ja sulki oven jälkeensä.
"Raha-arkun herra kömpelyyksineen" ei antaisi kenenkään häväistä itseänsä, ei edes Hänen Ruhtinaallisen Korkeutensa hyvin voivan metsänvartiankaan, ja vielä vähemmin tekisi tälle sen ilon, että niin pian kuin mahdollista ajaisi arentimiehen, joka ei jaksa vuokraansa suorittaa, maantielle, jotta sitä pikemmin voitaisiin pitää häitä amtmannin piian kanssa tuon kummallisen tytön, joka usein äkkiä antoi aihetta luuloon, ettei lainana ollut hieno käytös vaan karkea puku.
"En jaksa millään muotoa eikä se hyödyttäisikään mitään; nyt on jo enämpi kuin yksi tiima sitte kuin minä näin pojan. Kuka tietää missä hän nyt on? Minä taidan kuitenki tarkoin sanoa missä lapsen tapasin. Kermumetsässä, läsnä sitä puron rannalla seisovaa isoa tammea. Puu on helposti löydettävä, sillä se on ainoa iso puu niillä paikoilla, ja sen tuntevat kaikki tässä kylässä."
»Siis,« lausui Henry jälleen kiivaasti, vieläkin kiinteästi juurtuneen ajatuksensa vallassa, »meillä ei ole teidän mielipiteenne mukaan muuta tehtävää kuin istua täällä ristissä käsin, kunnes varamme ovat lopussa ja odottaa, milloin kojoteerot raukkamaisuudestamme rohkaistuina hyökkäävät päällemme kuin olemme uuvutettuina ja niin nääntyneinä, ettemme enää jaksa edes kalliisti henkeämme myydä!«
Päivän Sana
Muut Etsivät