Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. toukokuuta 2025
Jokaisesta männynneulasesta, jokaisen paljaana värjöttävän varvun varrelta tipahtaa pisara toisensa jälkeen, tipahtaa tiheään, hiljaa ja huomaamatta. Itkee taivas, itkee maa, mutta niin hillityn hiljaa kuin itkuaan salaava ihminen, niin lohduttoman tasaisesti kuin se, joka ei enää jaksa rajusti nyyhkyttää.
Useissa perheissä Wittenbergissä luetaan joka päivä tätä kirjaa, sillä niistä, jotka kerta pystyvät lukemaan, on harva, joka ei jaksa ostaa yhtä kappalta, koska hinta on vaan puolitoista florinia. Uusia virsiä alkaa myöskin syntyä meidän joukossamme. Me emme elä enää vanhojen laulujen kaikulla.
"Otappas joskus tarkastaaksesi poroa", jatkoi Laagje, "jolla koko vuosi on tehty kovaa työtä, joten se siis on laiha ja väsynyt eikä jaksa ahkerasti hoitaa sarviaan niiden kasvaessa. Sinä vuonna se saa muodottomat, kömpelömäiset ja hyvin harvahaaraiset sarvet.
Kolme päivää ja kolme yötä olen lepäämättä rientänyt ehtiäkseni tänne. "En jaksa enää." Hoiperrellen hän vaipui Vitigeksen syliin. Silloin Hildebrand-vanhus hypähti seisomaan tuolinsa korkeimmalle kivelle. Hän oli paljon korkeammalla kuin kukaan muu käräjäkansasta.
Se on saatava, vaikka menisi henki! Oi Tapani, en jaksa käsittää, en jaksa ajatella, en jaksa sinua vihata. Mutta minä tahdon sovittaa, maksaa, maksaa tahdon maalleni velkasi. II N
enempi vielä alla veen on heitä, he huokaavat, ja siitä syntyy kuplat, nuo jotka näet, kunne silmän käännät. Sanovat saveen kytketyt: »Ah, synkät olimme alla armaan päivän piirin, sydämen kammioissa kaunan katku! Mudassa mustassa nyt raivoamme.» Tuo laulu kuplii heidän kurkuistansa, sanoiksi saada sitä eivät jaksa.
"Ah, hyvä neiti, lempi on aina ollut minun kiusani; aina siitä asti, kun olin pikku poika nulikka, on se asunut ruumiissani. Mutta se tekee ihmisen vain veltoksi ja toimettomaksi, se on ajettava pois, milloin se rupeaa vaivaamaan, pois ajettava eikä valtaan päästettävä..." "Mutta voipa sattua, ett'ei sitä jaksa ajaa pois," arveli Agnes ja katsahti hymyillen ylös.
Suomen kaunokirjallisuuden luonnollinen maaperä on siis suomalainen kansallisuus. Jollei se siltä pohjalta jaksa sivistykselle viljaa kasvaa, niin ei sillä tässä maassa mitään voimakkaampaakaan maanlaatua ole. Senvuoksi kaunokirjailijain liitto tänä perustamispäivänään vetoaa Suomen kansan myötätuntoisuuteen, sen henkiseen ja aineelliseen kannatukseen.
Mutta sen hän tiesi, sen tunsi nyt tässä aamuviileän häntä pudistaessa, että jos siitä ei mitään tule, niin ei hänestäkään... Ilman häntä hänen elämällään ei ole mitään tarkoitusta, ei hän jaksa panna siihen mitään merkitystä. Ei sitä suurta isänmaata, ellei samalla saa keskittää rakkauttaan johonkin erityiseen kolkkaan siitä tähän, juuri tähän!
"Mutta vanhan kotkan siivet ovat heikentyneet! "Hänen sotavuotensa painavat häntä sillä hän ja te ja teidän sukunne, te ette jaksa enää kestää vuosia niinkuin minä ja leikkitoverini hän on sairaana, merkillisesti sairaana ruumiin ja sielun puolesta kultaisessa salissaan tuolla alhaalla korppikaupungissa.
Päivän Sana
Muut Etsivät