Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. toukokuuta 2025
Hyvillä toivein matkamiehemme erosivat reippaasta ja ystävällisestä Huuskosesta ja jatkoivat matkaa pohjoiseen päin. Siellä täällä tavattiin maanmiehiä, mutta ei jälkeäkään Yrjänästä. Yhden yön he viettivät kolkon autiolla seudulla pauhaavan kosken rannalla.
Se oli Kyösti. Vaivoista ja kärsimisistä ei enään näkynyt jälkeäkään. Tuli paloi kuin ennenkin hänen kauniissa silmissään ja hänen liikkeistänsä saattoi helposti nähdä että hän oli saanut entisen jäntevyytensä. "Kuulepas", sanoi Cronstedt katsoen tarkasti nuoreen hiihtäjään, "sinäkö kirjeen Adlercreutziltä toit?" "Niin".
"Minä olen oikeudenmukainen kaikkia kohtaan", sanoi Hildebrand iskien sauvansa maahan. "Vitiges parka", kuiskasi Teja. Mutta Hildebad riensi leiriin päin. "Mitä sinulla on sanottavaa puolustukseksesi, Hildegin poika?" kysyi Hildebrand. Nuori mies tuli nopeasti esille. Hänen poskillensa ilmestyi vihan, ei suinkaan häpeän puna. Hänen kasvoissaan ei näkynyt pelon jälkeäkään.
Kaikki täällä oli niin hiljaista ja rauhaisaa, ei näkynyt ihmisasuntoa missään päin, ei jälkeäkään viljelyksestä, tuskin ainoatakaan venettä matkan varrella tapasimme. Kaikki oli autiota ja kuollutta tämän viheriöitsevän loiston ja ihanuuden keskellä.
Herra kapteeni, lausui vieras, ja istuutui tuolille, minulla ei ole kerrottavana muuta, kuin että tämä tiedustelu niinkuin edellisetkin on ollut turha. Minä olen sovitulla yhtymäpaikalla kohdannut useita teidän miehiänne. Kukaan ei ole havainnut jälkeäkään siitä mitä haemme. Ja kuitenkin on joka lahdelma pitkin rannikkoa Tukholmasta Kalmariin saakka tutkittu.
Sä mistä lensit, perhoseni? Sanoppa, ilman asukas, Mi johti sinun kulkuas Mun kurjan kurjaan koppihini? Ei valo aamuruskosen Voi milloinkahan päästä tänne; On kauhu täällä ystävämme, Ei jälkeäkään ilojen. Oi, olet tänne tervetullut! Tunsitko, perho, sääliä? Oletko tuolla ylhäällä Mun kurjan huokauksein kuullut?
Huoneuksen toisessa päässä oli ymmyrkäinen, jurtantapainen rakennus, johonka sitten oli liitetty kapeampi suorakaiteenmuotoinen kylkiäinen. Nämä mätästuvat ovat hyvin lämpimiä, sillä niiden seinät ovat parin kyynärän vahvuiset. Kaikki tuvat kylässä oli lakaistu puhtaaksi ja vasikoista ja lampaista ei nyt näkynyt jälkeäkään heidän asumuksissaan.
Sinne sitä vastaan juosten ei tyttö siellä siitä koskaan nähnyt jälkeäkään, ei vedenviriäkään. Mutta se oli ollut siinä, »enkelien laiva», jolla he tulivat maihin kahvia keittämään. Hän oli kuullut soittoa ja niinkuin toisten lasten heleitä ääniä. Monet kerrat, melkein milloin tahansa hän itse niin tahtoi, sai hän sen tulemaan.
Hän ei ollut nähnyt eikä kuullut minusta jälkeäkään ja niin oli hän juossut tietä eteenpäin. Mutta silloin oli häntä vastaan ratsastanut »tuo rakuunanheittiö». Se oli toinen niistä edelleen ratsastaneista ja hän oli arvatenkin palannut päällikkönsä kohtaloa urkkimaan. Nähdessään Juhon yksinään maantiellä oli hän ajanut päin, mutta silloin oli Juho ampunut hevosen hänen altaan.
Sitte läksi hän huoneesta, lyöden oven särähtäen jälkeensä kiinni, niin että poika kauhistuneena kavahti kätkyessään. Liisa riensi heti pienokaista rauhoittamaan, nuo kauniit kasvot olivat ennallaan, niissä ei näkynyt jälkeäkään liikutuksesta, ainoastaan suun ympärillä oli tavatonta lujuutta ilmaiseva piirre.
Päivän Sana
Muut Etsivät