Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Jääkärit saivat kyllä hekin vastaansa nuoli- ja kuulasateen, mutta ainoastaan pari heistä lievästi haavoittui. Erotin nyt kiireesti viisi jääkäriä ja seitsemän muuta miestä, jotka komensin toisen kirjurin johdolla kiertämään talon takapuolelle sekä ottamaan vastaan viholliset, jos he lähtisivät varustuksestaan peräytymään.
Se tapahtui keihäänpistoilla ja naisten täytyi kauhistuksella kääntää silmänsä pois tästä hirvittävästä kohtauksesta. Tapetut lehmät vietiin veneisin. Sen tehtyä saivat kasakit käskyn pitkittää ryöstöretkeänsä rantaa myöten. Suhanoff käski naisten seuransa kanssa astua veneesen, johon myös tuli pari jääkäriä ladatuilla kiväreillä. Veneet laskivat sen jälkeen ulos vesille.
Mutta ennenkuin minä sain tuon kovasuisen pakanan allani kääntymään, laukaisivat kuuliaiset sotamieheni pyssynsä. Siitä säikähti sotaorhini yhtä paljon kuin minä itsekin. Se hyppäsi ensin pähkinäpuun alla tasakäpälää ylös ja sitten nelistämään täyttä laukkaa pellolle. Kaksi ratsastavaa jääkäriä laukaisi kivärinsä minua kohti.
Osastossa oli 4 pataljoonaa Savolaisia, Savon ja Karjalan jääkäriä, 50 karjalaista rakuunaa sekä 4 kolmipuntaista tykkiä. Koko luku teki 2,700 miestä eversti Cronstedtin johdolla. Matkan määränä oli Revonlahti. Kello oli 4 ja 5 välillä aamulla ja vielä oli niin pimeä että joukot vaan ylen vitkaan etenivät.
Hänellä oli kolme vankkaa jalkapataljoonaa, jääkäriä, kaksi plutoonaa husaaria, viisikymmentä kasakkaa sekä kaksi kanuunaa ja kaksi haubitsia, yhteensä vähän enemmän kuin 1,500 miestä. Niistä lähetettiin jään poikki yksi komppania jalkaväkeä, joka varustui kirkkopihalle. Kello kahdeksan aikaan aamulla 27:nä päivänä huhtikuuta olivat Suomalaiset valmiina ryntäämään vihollisen päälle.
Niin pian kuin ne Saksasta tulleet tykit ja muut sotatarpeet ja Saksasta tulleet neljätuhatta jääkäriä joutuvat rintamalle, alkaa hyökkäyssota. Silloin, sen minä sanon, punikit venäläisineen joutuvat tuppiinsa viheltämään. Rintaman elävä muuri on niin luja että se on murtumaton, ja tuhansittain miehiä ja naisia, vanhoja ja nuoria saapuu lisää.
Viisi minuutia oli tuskin kulunut kuin jo "pom, pom pom pom" kaikui tornista. Soitto tuli vähitellen tasaisemmaksi ja lujemmaksi, ja, ei aikaakaan, kuului hyvin tunnettu hätäsoitto metsien ja järvien ylitse. Melkein samalla hetkellä tuli joukko venäläisiä jääkäriä metsiköstä kirkon pohjoispuolella esine.
"Nyt olen valmis", puuhkui hän. "Missä vene on?" "Tuolla, seuraa vaan minua ... ja ... mutta ... kautta ... kaikkien..." Ovella näkyi samassa kookas mies ja sen takana kolme Savon jääkäriä. "Emme siis myöhästyneet", huusi Erkki, sillä tuo mies oli hän. "Ei yhtään armoa konnille!" Mutta eivätpä Antti ja Jussila niin vähällä saaliistansa luopuneet.
"Ei", huusi Antti, joka nyt tuli entiselleen, "sinä olet oikeassa. Meidän täytyy saada tiedon siitä, kuka kiven heitti". Mutta sitä oli helpompi sanoa kuin tehdä, sillä kuinka huolellisesti nämät kolme miestä nuuskivatkin tuvan ympärystän, eivät he huomanneet mitäkään epäluulon alaista. Ei katteini Demonov myöskään nähnyt ainoatakaan jääkäriä.
Upseeri katsahti nuorta Suomalaista, joka hengästyneenä seisoi hänen edessään, sekä jääkäriä, jotka hämmästyksissään tepastivat edestakaisin tuvassa. "Mitä tämä on", huudahti hän osoittaen tainnotonta Niiloa, "olenhan minä kovasti kieltänyt, ettei ketään saa milläkään tavalla rääkätä. Kuka ampui?" "Minä", vastasi Kyösti, näyttämättä vähääkään pelolta.
Päivän Sana
Muut Etsivät