Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. toukokuuta 2025
Niin ne aikoinaan ovat asettaneet, vaikka Jokikylä tässä olisi likempänä, sanoi isäntä. Se lienee sentähden että muinoisen Isonvihan aikana on Siuruan kylästä tänne tulleet eläjät ja siitä asti täällä on tuli palanut. Vai Isonvihan aikana tänne on asukkaat tulleet.
Monet kertomukset todistavat, että suomalaiset ovat kiitettävällä tavalla ottaneet osaa Wermlannin taisteluihin; he olivat taistelleet urhoollisesti ja myöskin kärsineet suurta mieshukkaa osittain jo mainitussa Hannibalin kahakassa, osittain Krabben kahakassa 1657-1660 sekä Gyllenlövin sodassa 1675, jota myöskin sanotaan nelivuotiseksi sodaksi, ja lopullisesti isonvihan aikana 1709-1720.
Emme tahdo uudistaa surullisia muistoja, tahdomme äänettöminä käydä niiden ohitse ja muistuttaa vain, että Venäjän sotajoukkojen ankara kuri ja ylimalkaan sääliväinen käytös maata kohtaan myöhemmissä sodissa ei onneksi ole voinut antaa mitään käsitystä Isonvihan kauhistuksista.
Väki kuunteli kauhistuneena. Eikö saa henkeänsä pelastaa? Koko vanhempi sukupolvi oli ollut muassa Isonvihan hirmuisuuksissa. Tiedettiin mitä sota on. Voi meitä, kuului kaikkialta. Voi meitä! Wrangel, joka toisten upseerien kanssa oli katsonut ja kuunnellut tuota melua, kääntyi liikutettuna Buddenbrockin puoleen: Kamalaa on kuulla väen kauhistusta.
Pakoa hän ei voinut kieltää, mutta toivoi kuitenkin että Jumala tuomitsee erehtyneitä lievemmin kuin ihmiset. Paljon entisaikojen tapauksista aaveili sinä päivänä. Yrjö Maunu loi kysyväiset silmänsä alakuloiseen naiseen. Mitä hän tarkoittanee? Isonvihan kauhut, jatkoi Ulla, turmelivat sielua pahemmin kuin ruumista. Iloinen rohkeus, luottamus, uhraavaisuuden halu olivat kadonneet.
Mutta minä teille sanon: isonvihan ajoista kytee toinenkin mieli Suomessa, ja viimeksi olen kuullut sitä lausuttavan niiden kesken, jotka vietiin Lappeenrannasta. Leena. Heidän sanansa jääkööt heidän itsensä varalle. Tähän ne eivät kuulu. Maria. Mutta ne kuuluvat tähän, sillä he sanoivat, että Ruotsi jo on liian heikko puolustaaksensa Suomea. Ehkä olette sitä itsekin kuullut. Leena.
Ei, veikkoseni, "Sinisistä" sain jo kylläni; minä olen hyvänä kristittynä ja rauhallisena ihmisenä antanut enimmän osan Isonvihan myrskyjä riehua ohitseni ja tulen nyt pahimman melskeen tauottua kuulemaan uuden ja rauhallisemman ajan alkua, kun raivohullu Pohjan leijona on aikansa mellastanut. Tuhat tulimmaista!
Silloin olitte kaikkien kauhuna, mutta kun me nuoret tahdomme olla teidän vertaisianne, silloin työnnätte meidät pois. Näetsen, poikani, aikamme ei kaipaa sissejä. Silloin vei kuningas miehiämme vieraisiin maihin, mutta nyt jää armeija kotimaahan ja saa lisäksi apua Ruotsista. Martti tuimistui: Armeijaahan me aijommekin tukea, aivan niinkuin sissit Isonvihan aikana.
Solakkana ja arvokkaana seisoi hän siinä tytärpuolensa Marian ja luutnantinrouva Löfvingin parissa, viime mainittu tunnettu Leenan nimellä ja Isonvihan ajoilta mainehikkaan sissin, Tapani Löfvingin, vaimo.
Bildsteinkin luuli kuulleensa jotakin semmoista. Asia lienee koskenut jotakin perintöä tahi senkaltaista. Eipä, selitti Willebrand, ei ne olleet perintöriitoja, vaan kysymys oli Buddenbrockin tiloista Liivissä, kun Itämeren maakunnat Isonvihan jälkeen joutuivat Venäjälle. Kummallakin veljellä oli niihin osa, mutta he eivät sopineet niiden hoidosta.
Päivän Sana
Muut Etsivät