Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. toukokuuta 2025
Hän se oli ensimäinen suvussa, joka mielivaltansa mukaan sai kasvaa kristillisettä kasvatuksetta isänsä puolelta, sai kasvaa kurituksetta ja Herran nuhteetta, sai kasvaa oman turmeltuneen sydämensä himoissa ja haluissa. Niissä sai hän mielin määrin juurtua ja varttua, ja nyt olivat hedelmät jo näkösällä.
Hänen vanha myllyrähjänsä ei todellakaan ollut sellainen, että siitä olisi voinut rikastua, ei hänen isänsä eikä isoisänsä olleet sillä mitään ansainneet.
Lyhveen, sillä lyhyytt' aika vaatii, Varustu taistoon varhain huomenelta, Ja onnes heitä veri-iskujen Ja surmaa tuijottavan sodan varaan. Sen, minkä voin, en voi, näet, mitä soisin, Ma ensi tilass' aikaa koitan pettää Ja sua tässä vaaraleikiss' auttaa; Mut liiaks puoltasi en pitää tohdi, Jos nähdään se, niin nuori veljes Yrjö Isänsä nähden heti mestataan. Hyvästi!
Hän puhui vain niinkuin sivumennen tuosta onnettomasta oikeudenjutusta, jonka hänen isänsä oli alkanut; hän puhui ystävällisellä kiitoksella Kenelmistä; ja hyväntahtoisuudella Mivers'istä, semmoisena miehenä, joka, Charles II:sen epigrammia ivallisesti mukaillaksensa: "Ei hyvää lausu milloinkaan, Ei koskaan mitään pahaa tee."
Isänsä kaatunut oli Pietarin Ja Ruotsin kuninkaan sodan melskeissä, Ja äsken ryöstetyn hovin huoneissa Asusti yksin leskenä äitinsä. Pultaavan tanner tiukkui nyt verestä, Ja voitonriemu räikyi jo, silloin juur Palautui hänen kaivattu poikansa, Vaan yksinään ja vaalea kasvoiltaan.
Tultuaan isänsä ovelle, joka oli pitkän, kapean käytävän toisessa päässä, kuuli Roosa, ettei hän ollutkaan yksin.
Hänen isänsä, Pierre Froment, jolla vaimonsa Marien kanssa oli ollut neljä poikaa, Jean, Mathieu, Marc ja Luc, tahtoi antaa heidän noudattaa kutsumustaan, mutta oli kuitenkin antanut jokaisen oppia jonkun ammatin.
Hänen isänsä Hyriey sai kerran luoksensa kolme outoa vierasta, jotka eivät olleetkaan aivan alhaisia, he kun oli kolme jumalaa: Yli-isä Zey, jumalien sanansaattaja ja kaupan jumala Hermes sekä meren jumala, kolmikärjen mahtava kantaja, maantärisyttäjä Poseidoni.
Minusta tuntui kuin hän olisi tarkastanut jok'ainoata Radilovin sanaa; osanottoa ei asunut hänen kasvoillaan vaan kiihkeä tarkkuus. Ikäänsä nähden olisi Radilov saattanut olla hänen isänsä; hän sinutteli Olgaa, vaan paikallapa arvasin, ettei hän ollut Radilov'in tytär. Puhellessaan tuli hän maininneeksi vaimo-vainajastansa, "hänen sisarensa", liitti hän, viitaten Olgaan.
Tämäkin, nuorin pojista, oli ollut hyvällä alulla, ja hän oli lahjakkaana ja hyväpäisenä, iloisena ja sukkelana ollut isänsä silmäterä. Mutta yht'äkkiä oli hänessä, juuri maisterintutkintoa suorittaessa, tapahtunut äkkikäänne, ja hän oli päättänyt ruveta papiksi. Mutta ei sillä hyvä.
Päivän Sana
Muut Etsivät