United States or Saint Lucia ? Vote for the TOP Country of the Week !
*Rosmer*. Hyvää huomenta, Rebekka. *Rebekka*. Hyvää huomenta ystäväni. *Rosmer*. Menen. *Rebekka*. Niin, ilma onkin niin kaunis. *Rosmer*. Sinä et käynyt aamulla luonani. *Rebekka*. En, en käynyt. En tänään. *Rosmer*. Etkö aijo toistekkaan tulla? *Rebekka*. Ooh en minä nyt vielä tiedä. *Rosmer*. Onko tullut mitään minulle? *Rebekka*. «Isänmaa» on tullut. *Rosmer*. «Isänmaa» !
Kuningasvalta se oli isänmaa. Väestö seudulla olikin jo aikoja sitten tehnyt itsensä huomatuksi urhoollisuudellaan ja itseuhrautuvaisuudellaan sodassa, jota parhaillaan käytiin.
Yht'äkkiä soi hälytyshuuto, lähti kapula maita mantereita kiertämään, kylästä kylään ja talosta taloon. Isänmaa on vaarassa, vihollinen on käynyt rajan yli ... rientäkää hätään kaikki ... kiiruhtakaa puolustautumaan, vanhat ja nuoret, miehet ja naiset!
"Saatoin häntä hänen kauniiseen kotikaupunkiinsa Avenioon saakka. "Siellä erosin hänestä kukkivien mantelipuiden ja oleanderien luona. "Siellä hän kävelee, ei enää Plato, vaan useimmiten Augustinus kädessään ja uneksii ikuisesta rauhasta, korkeimmasta hyvästä ja Jumalan valtiosta. "Kaunista siellä on, noissa vihreissä laaksoissa, mutta en kadehdi hänen joutilaisuuttaan. "Ylin on kansa, isänmaa!
Mielessä pyöri Väinämöisen sotivenonen, kansamme muinaisuus, muinaistarusto, Kirjallisuuden Seura, isänmaa ja kaikkea mitä vaan kirjeestä kuului. Mutta ei ollenkaan selvinnyt, mitä ne mikin merkitsivät, tuntui se aivan mahdottomalta tullakaan sitä ymmärtämään, vaikka kuinka koettaisi.
Mutta nyt onkin minulla kansa, jota silloin en käsittänyt omakseni; elävä isänmaa, joka silloin oli ainoastaan kuollut leipäpala. Nyt, latina ja matematiikka, te riitaiset suurivallat, nyt ette hallitse minua, vaan minä teitä. Tunnen itseni niin keveäksi. Ottaako jalkanikaan maahan? Ennen nuokkui päänikin sinne. Ja tämä kaikki tapahtuu keväällä. On niin lämmin. Yötkin valkenevat.
Kaikki on sinussa: aika, ijäisyys, elämä, luonto, isänmaa ja ihmiskunta, siemen suurimman, vähimmän. Itse riiput itsestäsi, muista, minkä tahdot verran, tie on tehty, määrä pantu, vuori noustava: vapaus.
Siihen siis minua ennemmin avustakaa älkääkä vaatiko minua tekemään sitä, millä sen ansion juuri kadotan. Mutta, sanovat, isänmaa kaipaa apuani, mikäli se minusta riippuu. Kysynpä taas: minkälaista apua? Pylväikköjä ja kylpylaitoksia ei se sinulta tietenkään saa. Ja mitä se merkitsee? Eihän seppä tee saappaita eikä suutari sirppejä: on kylliksi, kun kukin tekee tehtävänsä.
Sekä yleistä että isänmaan historiaa luettiin ja tutkittiin ja heille molemmille rupesi kangastamaan isänmaa ja sen kansa sortoa kärsivänä, mutta rakkaana. Vänrikki Stoolin tarinat vahvistivat paljon heidän isänmaan-rakkauttansa, sillä niiden avulla tulivat he tuntemaan ja näkemään kansan, "mi kunnian Edestä kaikki koitti, Nälissään, palellessahan Kuitenki vielä voitti."
Ja hätäpäivä raskas kun joskus päälle saa Ja tukala ja ankea on aika, Se sana tenhovainen se kansat nostattaa, Ja kauas käy sen lumoava taika; Ja silloin sana kaikuu: »isänmaa eläköön Ja rauha yksityisen sen tieltä väistyköön, Ja etu menköön, ajallinen onni!»