Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Kävin heillä päivilläkin, istuin isännän kanssa kamarissa, jonne hän kantoi kahvit, ja hän pistäytyi meillä sunnuntai-iltoina. Olin päättänyt keskeyttää koulunkäyntini ja sanoa kaikki isälleni, kun taas tulisi aika lähteä syksyllä kouluun. Mutta hän oli saanut tietää sen toista tietä. Eräänä aamuna, kun taas päivän valetessa palasin kotiini, istui hän verannan rappusilla minua odottamassa.
»Se merkitsee satoja tuhansia vuosittain osakkeenomistajille», hän sanoi; ja hänen puhuessaan minä muistin viimeisen voitto-osingon, mikä maksettiin isälleni, ja sen sievän puvun ja ne kirjat, joita oli minulle ostettu niillä rahoilla. Minä muistin Ernestin syyttäneen, että vaatteeni olivat veren tahraamat, ja minua värisytti.
Tämä salaisuus on yhteydessä erään sormuksen, erään taikakalun kanssa, josta vanhin poikani kerran on löytävä selonteon eräästä salaisten paperieni joukossa olevasta kääröstä. No niin, tätä sormusta piti kauan aikaa kuningas Kustaa Aadolf ja se joutui sitten isälleni.
Viimein sanoi hän: "Voitkos antaa anteeksi isälleni? hän on nuoruudessansa kärsinyt niin paljon köyhyyttä, että hän koventunut kaikkia muita tuntoja vastaan, paitsi ahneutta. Hän tahtoo kuitenkin ainoastaan onneani ja koota rikkautta minulle. Voitkos antaa hänelle anteeksi, niin minä rakastan sinua ijäti. Mutta vanhempasi?" kysyi hän äkisti, "tuntevatko isäni pahan huudon?"
Edellisenä talvena olin jo koetellut, miltä reessä ajaminen tuntui, vaan eipä siinäkään ollut mitään kehumista. Pitäjäläiset olivat nimittäin eräänä päivänä maksamassa palkkajyviä isälleni. Nyt istuin erään hevoisen rekeen ja käskin hevoista menemään, vaan kun en ymmärtänyt käyttää ohjaksia, vei se minut meidän kodan nurkalle, jossa oli iso kivi.
Mutta minä olen luvannut isälleni etten kosi ketään ennenkuin olen ilmoittanut hänelle toivomukseni ja saanut hänen suostumuksensa siihen; ja hän on viimeinen maailmassa, joka kieltäisi tätä suostumusta, kun sydämeni olisi niin kiintynyt siihen, kuin se nyt on.
Hän kätkeytyy väliin kauniittenkin kasvojen verhoon. Te olette jo joutumaisillanne paholaisen pauloihin. Neuvojanne minä en tarvitse, herra pastori, vaan antakaa sensijaan minulle haluamani selitys! Te vallan hyvin käsitätte etten minä isälleni voi yhtä pontevasti kuin teille puhua asiasta, josta olemme niin eri mieltä.
Minun täytyy isälleni kertoa mitä olen tänään nähnyt ja kokenut! Vielä kerran hän karhua hyväili ja Steinin kanssa linnaan palasi. Iloisesti hymyillen karhuntanssittaja häntä katseli. Sinä, nuori kreivi olet vitaan mennyt, hän mumisi itseksensä. Pian kyllä tulee tilaisuus läppää läpsäyttää ja silloin olet vangittu! Niinkuin Feliks oli sanonut, niin tapahtui.
Ja jälleen sanoin itselleni: jos Josuan oikea käsivarsi tulee jäykäksi koko hänen elinajakseen ja sinä, vaikkakin viattomasti, olet siihen syypää, eikö sinun ole tehtävä jotain hänen hyväkseen siitä, mitä hän on kärsinyt ja kenties vielä saapi kärsiä. Kolme päivää sen jälkeen olin voittanut sisällisen vastustuksen. Sanoin isälleni: Josua saapi Mopen! Silloin näin isäni silmässä ilon kyyneleen.
Tule, tule viimeistäänkin ylihuomis-iltana syleilemään, ystävääsi Julia H:ta. Lisää: Pyytäisin sinua mukaasi ottamaan noita makeita varikoisia, jotka, kuten tiedät, ovat isälleni ja äidilleni mieluisia, sekä juustoja Kaarlolle ja Helenalle ja vähän piparkakkuja minulle. Onhan sinulla niitä aina varalla.
Päivän Sana
Muut Etsivät