Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Nämät viimeiset sanat sanottuaan kuningas vaikeni; ehkäpä muisto hänen omasta kiittämättömyydestään isäänsä kohtaan sai hänen suupielissään karehtelevan eleen muuttumaan jonkinmoiseksi katumuksen ilmeeksi.
"Jää minulle", vastasi Vitjakka; "tämä käsi sinua holhoo ja puolustaa". Nuorukaisen silmät välkkyivät miehuuden voimasta. Hän tunsi käsivartensa väkevämmiksi kuin milloinkaan ennen. Mutta vanha Pouttu pudisteli päätänsä. "Saammehan mennä kuulustamaan, mitä Matti Kurjella on siihen sanomista. Minä en hyvää vastausta odota. Ja jos niin on, niin tytär seuraa isäänsä.
Professori loi häneen kummallisen katseen: Luuletteko, lapsi, että minä katselen hattuanne muulla kuin ilolla, ajatellessani, että nuori tyttö voi kieltää jonkun korukappaleen hämmästyttääkseen isäänsä rakkaalla lahjalla. Minusta nähden te olette varsin hyvin puettu.
Hänen suora käytöksensä ja miellyttävä luontevuutensa osoittivat selvästi, että hän oli sanonut nämät, saattaaksensa meitä hyvälle tuulelle ja Agnesia siihen tilaan, että hän vähemmällä levottomuudella kuulisi isäänsä mainittavan; mutta asia tuntui yhtä hyvältä sen vuoksi. "No, malttakaat, minä katson", sanoi Traddles, silmäillen papereita pöydällä.
Maria ei ollut iloinen. Miten olisi hän saattanut olla iloinen! Hän tiesi, että Anna, joka hänelle oli rakkaampi kuin sisar, kärsi; hän muisti isäänsä, joka vielä hautaamatta oli Turkuun jätetty mutta hän oli kumminkin nyt onnellinen. Näissä ajatuksissa, jotka lensivät milloin sinne, milloin tänne, istuu hän, kun hän kuulee jonkun lähestyvän kamarinsa ovea.
Ahkeraan hän valkoista silkkihametta ompeli eikä nostanut silmiänsä työstään, paitsi milloin hän ystävällisesti ja tarkoittavasti noikkasi Emilialle taikka hartaasti kunnioittavalla, melkeinpä jumaloitsevalla katseella katsahti isäänsä.
Ainoastaan ihminen, tuo aina rauhatoin, sielläkin lakkaamatta jatkoi taisteluansa ja häiritsi tuskillansa luonnon ylevää rauhaa! Viimein Wappu nosti silmänsä, kokosi kaikki voimansa, mennäksensä eteenpäin. Ei mitään valitusta kuulunut hänen huuliltaan, hän katseli isäänsä niinkuin hän olisi ollut vieras, niinkuin hän ei koskaan olisi häntä ennen nähnyt; hänen kyyneleensä olivat kuivettuneet.
Vaan nyt ensikerran oli paha henki hänen vietellyt ei paha henki uudet toverit ei uudet toverit malja ja viini ei, hän itse oli vietellyt itseänsä panemaan rahansa onnen pöydälle. Hän oli hukannut. Kuinka hän kehtaisi katsoa Maria silmiin? Ja äitiänsä? Ja isäänsä? Viimeinen seikka oli miltei kaikkein katkerin.
Kun Marianne katseli häntä, sai pikku Rose myöskin päähänsä ruveta kylvämään. Hän seurasi isäänsä, otti käteensä multaa ja kylvi sitä ilmaan. Tämän huomasivat hänen veljensä, ensin tulivat juosten paikalle Blaise ja Denis, Ambroise liittyi heihin, ja kaikki kylvivät, minkä jaksoivat. He nauroivat sydämensä pohjasta ja kiertelivät isänsä ympärillä.
Siitä päivästä alkaen ei Engebretsen milloinkaan huolinut muusta väkevästä, kuin mausneilikoista ja vaimostaan. Vuoden kuluttua hääpäivästä sai matami Engebretsen pienen tyttären, ja aina sen mukaan kuin Amalia tai Malla, kuten häntä jokapäiväisesti nimitettiin kasvoi, oppi hän rakastamaan isäänsä ja pelkäämään äitiänsä.
Päivän Sana
Muut Etsivät