Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. lokakuuta 2025
Nyt, sinä sen nulikka, mene tuonne sisään ja vie kauniille Irenelle, uskollisen Lysiaan morsiamelle, kuuletko mitä minä sanon? heti tämä taulu ja rannerengas. Mutta sinä et osaa sitä oikein toimittaa, minä kirjoitan tähän runoni yläpuolelle: Uskollinen Lysias ihanalle Irenelle, tulevalle puolisolleen! No niin! eikä hän nyt luullakseni lähetä sitä takaisin, tuo oiva tyttö!
Tuo vähäinen alakuloisuus hälveni kuitenkin seuraavassa hetkessä jättäen kaikkiin vieraisiin ja erittäin nuoriin erinomaisen halun kääntää kaikki puheet hauskoiksi ja nauruhermoja kutkuttaviksi, niin että Ludvigiinkin, huolimatta marttyyrimäisestä pulastaan, palasi entinen mielialansa takaisin, varsinkin kun hänen kaunis kuvateoksensa kunnioitusta uhkuvine runosäkeineen aivan oikein tuli valtioneuvoksen käsiin, samoin tilauskortti Sissille ja Jonas Lien romaani Irenelle, jota viimeksimainittua joululahjaa seuraava runosäe täytyi lukea toistamiseen, niin hieno ja kaunis se oli, sanoivat nuo kolme yhtäläisesti puettua naista ja nyökkäsivät Sohvi tädille.
Mutta rouva ei sitä pannut huomioon. Hänellä oli kiire ja sanoi vaan: Tahdon huomauttaa Irenelle, että mene nyt näyttämään sulhasellesi huoneustoa, johon tulette asumaan. Sitte hän kääntyi pois toimiinsa. Pian olimme alakerrassa. Kevyen keepin autoin Irenen hartioille, itse heitin päällystakin päälleni ja katuoven kautta kiersimme viereiseen huoneustoon.
Hyvä, että otat sen juhlallisesti. Sillä minä en salli häntä perheessäni piikana kohdeltavan. Tämä oli jo liikaa Irenelle. Mutta hänkin koetti vielä hillitä itseään. Langennut nainen! hän sanoi sentähden vain jääkylmästi. Hän saa olla onnellinen, että on päässyt edes piiaksikin. Kuului kuin olisi tuoli narahtanut toisessa huoneessa. Johannes huomasi vasta jättäneensä oven raolleen.
Mutta hän tunsi vain heitä kohtaan voittamatonta vastenmielisyyttä niinkuin eräitä eläinlajeja kohtaan, vaikka ne eivät olleet tehneet mitään pahaa hänelle, mutta joihin hän ei olisi tahtonut suurin surmin koskettaa. Teistä taistellaan, kuuli hän Rabbingin erikoisella ritarillisuudella Irenelle huomauttavan. Kuinka? Kaksintaistelu? jatkoi pilaa toinen ranskalainen.
Ja yön kuluessa oli hän jyrkästi päättänyt selittää ylimmäiselle papille, ett'eivät he saattaneet ruveta Osiriin paarien ääressä valittavien kaksoissisarien toimeen, vaan että hän mieluummin tahtoi koettaa Aleksandriassa, jossa sekä sokeilla että rammoilla oli työtä, ansaita kättensä työllä leivän itselleen ja Irenelle sillä sitä ei hän tullut ajatelleeksikaan, että tämäkin toden teolla saattaisi jotakin toimittaa.
Irene irtautui hänestä pehmeällä, torjuvalla ja samalla hyväilevällä kädenliikkeellä. Sinä olet hullu, hän sanoi, aivan hullu. Mitä tohtori meistä ajatteleekaan? Hän ei ihmettele sitä ollenkaan, sanoi Johannes. Ei teidät nähdessään. Hän kumarsi Irenelle. Signe uhkasi häntä etusormellaan. Ei mitään kohteliaisuuksia, pyydän, sanoi hän. Tahdotteko tehdä hänet vielä itserakkaaksi?
Ja hän lisäsi kärkevästi Irenelle, että tohtorilla nähtävästi oli toista ja viehättävämpää seuraa tarjonaan. Päinvastoin, hyvät neidit, päinvastoin, vakuutti Johannes. Mutta lupaus! Lupaus! Mitä se on? purskahti Signe hermostuneesti. Luotu rikottavaksi! Jos nimittäin oli halu rikkoa, lisäsi hän vielä, hymyillen ohuinta, salaperäisintä hymyään.
Anna minulle granaattikukkasi, Lysias." "En maar," tämä vastasi. "Sinä tahdoit itse tehdä ystäväsi Serapionin mieliksi, kun äsken estit minua tuomasta persikoita, ja nyt minä tahdon omalla kädelläni antaa granaattikukkani kauniille Irenelle."
Ja katsohan Sissi, tähän kelloon on jo kaiverrettu Irenen nimikin, sanoi Ludvig, antaen lahjan Irenelle. Ja metä me muut nyt olemme senulta saaneet poikaseni, kysyi valtioneuvoksetar. Me säisomme tässä yhtä uteliaina kuin tyhminäkin, vyyhteen sotkeutuneina. Saanko menä petää sekaarini, vai meten? Ei, ei suinkaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät