Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. lokakuuta 2025
Hän auttoi uskollisesti äitiänsä taloustoimissa ja kun tuli vieraita, oli tuo kaunis tyttö aina tarjoojana, vaikka hän aina punastui, kun isä kehuen lausui: "No, Inka, olethan sinä tuonut vanhaa viiniä kellarin perältä, näin harvinaiselle vieraalle et saa tuoda jokapäiväistä viiniä ha, ha, ha."
"Ja sinä et tule pahoillesikaan edes," sanoi Inka ja laski kätensä nuorukaisen olalle, "et pahoillesikaan edes, sinä vielä hymyiletkin, Jumala siunatkoon sinua sen tähden!" "En, en, minä ajattelen näin: Jumala kyllä auttaa meitä... Tiedätkös, minä en ole koskaan epäillyt uskoa Jumalaan." "En minäkään, mutta sitä enemmän olen epäillyt uskoa ihmisiin," huokasi Inka.
"Sinä näytät tänään niin ikävän näköiseltä," lausui Olli ja laski voimakkaan kätensä keveästi, mutta kuitenkin tuntuvasti hänen olallensa. "Kiitoksia viimeisistä, lankomieheni! Inka on luvannut minulle uskollisuutensa, isäsi on antanut sinulle rahat, siten me molemmat saatamme olla tyytyväisiä!"
"Mutta jos nyt Yrjö," muistutti eukko, "kertoo kaikki Kjellille? Sinä saat nähdä, että hän tekee sen ja silloin sinä et milloinkaan saa Ollia, sillä ennen kun hän ennättää yletä, siksi olet sinä jo naitettu." "Naitettuko?" kysyi Inka halveksivaisesti hymyillen. "Ei, äiti, se ei tapahdu, se on varmaa... Minä olen isäni tytär, mutta en mikään huonekalu, jonka hän voi myydä taikka vaihtaa."
Moni perheen isä suri poltettua taloaan, ryöstettyä omaisuuttaan ja poiswietyjä lapsiaan ja waimoaan; moni tyttö surmattua sulhoaan. Inka tuli Pentin kosioimisen jälkeen aiwan synkkämieliseksi.
"No, Herran nimessä, millaiselta sinä näytät, Inka!" huudahti äiti, joka väelle päivällistä laittaessaan vireydessänsä itse oli tarttunut hallitusohjiin taikka oikeastaan hallitussauvaan, sillä hän seoitti puuropataa, vaikka se oli hänelle sangen vaikeata sen tähden, että hän oli jotenkin lihava. "No, Herran nimessä, millaiselta sinä näytät, hyvä Inka!
"Olen, rakas Olli, elä huolehdi siitä," kuului vastaus, mutta siitä huolimatta ei Inka kuitenkaan voinut olla uteliaisuudella katselematta eteensä ja itsekseen toivomatta, että tupa ei kuitenkaan olisi liiaksi kurja; mutta hän oli jo kauan sitten ajatellut olevansa uudessa kodissaan ja hän oli valmis tyytymään semmoiseen tupaan, millainen Ollilla oli hänelle antaa.
"Ha, ha, ha!" nauroi Yrjö ja puhalsi savuja piipustansa. "Niin, sinä naurat; vielä tulee semmoinen aika, jolloin sinun täytyy tehdä tili töistäsi," lausui Inka.
Miten äitisi ja Yrjö voivat?" jatkoi hän ja aikoi astua huoneesen. "Yrjö ei ole kotona," lausui Inka; "mutta ennen kun sinä kohtaat äidin, minä tahdon puhua kanssasi; tule tänne kammariin!" "Oi, saanko minä niin rauhassa puhua kanssasi, Inkaseni, sinä minun armas, hyvä Inkani." Pian olivat he kahden Ingan pienessä kammarissa. "No, Jumala siunatkoon sinua, Inka," alkoi Olli.
Pontevuus ja voima, liittyneenä hienouteen ja noreuteen, osoittaitse koko heidän muodossansa ja ilmestyy kaikissa heidän liikkeissänsä. Pikku "Inka" jokapäiväisellä nimellänsä oli kahdeksanvuotias sellainen pieni olento, jolla oli suuret tumman siniset silmät, vakaisesti hymyilevä muoto, pienet kuopat poskilla ja puhdas väri iholla kuin mansikalla ja maidolla.
Päivän Sana
Muut Etsivät