Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Nojaten selkäänsä kahteen tyynyyn nauroi hän yhä vaan ja otti sitten esiin valkean rintansa, ja nälkäinen lapsi, joka ei vielä nähnyt, etsi sitä käsin ja huulin. Kun hän oli löytänyt, mitä etsi, imi hän ahnaasti, aivan kuin olisi tahtonut imeä koko äitinsä, kaiken hänen parhaimman verensä. Marianne huudahti heikosti, vielä hymyillen. "Ai, tuota pikku peikkoa, se tekee minulle pahaa!"
Kulkiessamme eteenpäin imi se meidän kantapäitämme, ja jos jalka liukahti, niin tuntui kuin joku paha noita olisi tahtonut vetää meitä likaiseen syvyyteen, niin lujaan ja ilkeästi tarttui jalka kiinni. Vain yhdessä kohden saattoi huomata jonkun meitä ennen kulkeneen samaa tietä. Eräs musta esine oli tarttunut niittyvillamättääseen, joka pisti esiin liejusta.
Elämän ilopikari oli hänelle tarjona täytenä ja kuohuvana, ja hän imi ahneesti itseensä sen juovuttavaa myrkkyä, ilon soiton pauhatessa hengästyksiin asti hänen ympärillään. Hänen isänsä ajatteli usein huolissaan tätä kohtuutonta elämän iloa ja muisti äidinisän kohtaloa.
Myöntävän, vastasi Carmela ja iski veitikkamaisesti silmää hänelle. Mutta jos hän ottaisi sanasta kiinni? Jos hän kosisi toisen kerran? Jälleen myöntävän, vastasi Carmela. Ja kolmannen kerran? Aina vaan, joka kerran, ilman mitään armahdusta! Hän nauroi ja ojensi punaiset huulensa hänen suudeltavikseen. Johannes imi pelkkää nuoruutta, puhtautta ja hyvyyttä hänen huuliltaan.
Hän oli oikein kateellinen imettäjälle, ja kun tuo pikku janoinen olento kurotti käsivartensa imettäjän täyteläistä rintaa kohti ja alkoi ahnaasti imeä, niin katseli hän kalpeana ja vavisten tuota rotevaa ja rauhallista talonpoikaisnaista, ikäänkuin olisi tahtonut siepata hänen käsistään poikansa ja lyödä, raapia kynsillään tuota vierasta rintaa, jota lapsi niin himokkaasti imi.
Hän ei nukkunut koko yöhön, ja niinkuin käy lukemattomien lukijain, jotka ensi kerran evankeliumiin syventyvät, hän lukiessaan ymmärsi ajatuksen joka kohdassa, semmoisissa sanoissa, joita oli monta kertaa ennen lukenut vaan ei huomannut. Niinkuin pesusieni imee vettä, niin hän imi itseensä sitä tarpeellista, tärkeätä ja iloista, mikä hänelle tässä kirjassa avautui.
Tänne erotettuun osaan tultuaan Nehljudof näki ensimäiseksi Simonsonin. Hänellä oli mäntyhalko kädessä ja hän istui kyykkysillään, lyhyessä nutussaan, hyvin syttyneen uunin edessä, jonka alapeltiä veto vapisutti ja imi kiinni. Nähtyään Nehljudofin hän nousematta asennostaan, katsellen alhaalta ylös tuuheitten kulmakarvojensa takaa, ojensi kätensä.
"Niin, niin, jo nyt alan muistaa", virkkoi rosvo; ja kohottaen pullon huulilleen, imi hän siitä pitkään ja hartaasti, jonka perästä asetti sen tyhjennettynä maahan, antoi päänsä vaipua rinnoilleen ja näkyi mietiskelevän, saadakseen vielä sekavat ajatuksensa selviksi. "Ei meidän käy kauemmin odotella hänen mietiskelemisensä loppua", sanoi Dwining; "kylläpä hän selvenee, kunhan on nukkunut.
Masentuneet olivat miehet. Jussissa herännyt vanha rakkaus oli niin alkuunsa tukahdutettu. Kyynäspäät polvien nojassa hän imi piippuansa, katsoi lattiaan ja jo huokasi lopulta: »Olisi tässä aika lähteä jo kotiin päin.» »Eihän tässä nyt vielä mihin ole kiirettä. Ennättäähän tuonne nyt Liperiin, vaikka myöhemminkin lähtee!» esteli Kaisa. Mutta Jussista se estely tuntui ivailulta.
Alberico näki 1200 luvulla suon, jossa oli joukko sieluja kiinni jäätyneenä aina kaulaan asti. Sitten tuli kamala metsä teräväokaisine puineen. Lumisiin oksiin oli sidottu joukko naisia, jotka olivat kieltäytyneet hoitamasta äidittömiä lapsia. Ne olivat rinnoista kiinni sidotut ja heitä kutakin imi kaksi käärmettä. Eräässä sulatusahjossa piinattiin hirmuhallitsijoita ja kruunupäisiä konnia.
Päivän Sana
Muut Etsivät