United States or Norfolk Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Sitten lähdin kerran, kun oli päättynyt kiivas riita, tieheni vihoissani ja päätin, että meidän tuli erota. Niin kävikin, meille tuli ero, sillä poissa ollessani kuoli ystäväni. Sen jälkeen ei minulla ole enää ollut ainoatakaan ilopäivää."
Vai ei nyt enää siedä Suomessa elää! Vai ei täällä enää miehet tarkene! Ja oikein isolla joukolla! Oikein miehissä lähdetään pakoretkelle ja jätetään naiset ja lapset ja vanhukset vihollisen jalkoihin... Onhan ne urhokkaita poikia, oikein sankarien alkuja nämä minun poikani ... nyt sen kuulette vieraatkin! Sitä olen odottanutkin, ilopäivää omistani, ja nyt sen näen!
Vaan se pitää ottaa kuin annetaan», tuumaili setä surumielisesti. Minä ilvehtien sanoin: »Eikö ole teillä, niinkuin kerran mies oli tuumaillut eukon kuoltua, että kaksi sitä on ilopäivää ihmisellä: ensimmäinen on kun akan saapi ja toinen se kun kuolee.» Setä vähän rykäsi ja sanoi: »Kaukana siitä on leikki.»
Entinen oma kulta ei enää hoia; Niin se mun jätti kun pienen linnun poian. Toivoni raukeni, meni juuri tyhjään, Ei ole mulla nyt ilopäivää yhtään. Enkä mä itselleni näin luullu käyvän; Ikäväni kestää kuolemapäivään. Olen ma kun oksalla varpunen pieni; En tieä kuhun otan matkan ja tieni. Nuoruus rientää ja aikani kulkee; Jopa noista vaivoista väsymyski tullee.
Katsahdettuaan isäänsä kasvoihin ja huomattuaan, kuinka iloinen hän oli, lisäsi hän heti: Mitä on tapahtunut, sinähän näytät kuin, kuin olisi ... oletko saanut kirjeen Erikiltä? Olen, tyttöseni ja vanhus hieroi käsiään tyytyväisyydestä. Tänään vietämme ilopäivää, laita lautapeli kuntoon ja totitarjotin myös. Setä Maunu Jaakko Velenius tulee tänne tänään.
Kun ruusu kaunihisti kesällä kukostaa; Se rakkauteni kuvan eteesi muovostaa. Hyvästi vielä kerta, hyvästi ystävä! Ei suremaan nyt auta, vaan täytyy lähteä. Turvaton. Onneton olin minä ollessani, Onneton tähän kylään tullessani; Onnettomaksi olen minä luotu, Ei ole minulle ilopäivää suotu. Turvoa ei ole siellä, eikä täällä, Enempi kun linnulla lentonsa päällä.
Heikki ei puhunut mitään, vaan tupakkaa pannessaan hyräili tuota vanhaa laulua: »Kaks' ilopäivää on miehellä vaan: Kun ämmästä pääsee ja kun ämmän saa.» Mutta kohta kun hän kuuli itkua kamarista ja Takamaan muorin äänen, sylkäsi hän ja rupesi syömään. Iltapuolen päivää vietin saunassa Polluksen kanssa. Revimme irti lattialankkuja, minkä voimme, ja etsimme niiden alta pieniä lapsia.
Onnettomaksi olen minä luotu, Ei ole minulle ilopäivää suotu. Turvaa ei ole siellä eikä täällä, Enempi kun linnulla lentonsa päällä. Maailma minua nyt paljoki vaivaa, Ja minun eteheni kuoppaa kaivaa. Ystäväni myös on ynsiäksi tullut, Kun hän on maailman juttuja kuullut. Kuulepas, kultani, vielä sana yksi: Kuinka tulin minä näin hyljätyksi? Kuka sinut eksytti rakkauen tiellä?
Päivä se paisti ja pienet kukat loisti; Kukatki ne ketosilla iloamme toisti. Linnut ne laulelivat metsien päällä; Meistä he lauloivat siellä ja täällä. Ei ole ajat enää, niinkun olit ennen, Entiset ajat ovat olleet ja menneet. Entinen oma kulta ei enää hoia; Niin se mun heitti kun pienen linnun poian. Toivoni raukesi, meni juuri tyhjään, Ei ole mulla nyt ilopäivää yhtään.