Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. toukokuuta 2025
Jos ansioni vuoks mua tahdot kuulla, Niin nouse pois. POMPEJUS. Olethan hullu. Mitä? MENAS. Ain' onnellesi lakkia ma nostin. POMPEJUS. Niin, uskollinen olit palvelija. Mut asias? Iloitkaa, hyvät herrat. ANTONIUS. Lepidus, vaivut; juoksuhiekkaa karta! MENAS. Maailman herraksiko tahdot? POMPEJUS. Mitä? MENAS. Maailman herraksiko tahdot, kysyn. POMPEJUS. Miten se kävisi? MENAS. Jos suostut vain.
Mutta hyvään ne ovat nyt viinat tarpeesenkin. Iloitkaa ja riemuitkaa nyt kun on ilon aika. Tallus-Maija oli saakulin kitsaalla tuulella; ei antanut kuin nämä kaksi pulloa, vaikka viitosen olisin hellittänyt. SAMPPA: No riittäneehän sitä tästäkin ensialuksi. (Ryyppää)
Ja silloin oi! silloin ehkä hänen rinnallansa tunnustan seuraavien profeetallisten sanojen totuuden, niiden, jotka niin usein ovat elvyttäneet ja virkistäneet sieluni: «Minä luon uuden taivaan ja uuden maan, ja entisiä ei pidä muistettaman eikä mieleen johdatettaman. Vaan iloitkaa ja riemuitkaa ijankaikkisesti niissä kuin minä luon.»
Agnes nauroi heleästi, Antti oli sanonut jotain hupaista. Naurakaa te vain! Naurakaa ja iloitkaa! Mitäpä teitä minun tuskani liikuttavat.... Hurja ajatus lensi päähäni. Jos heittäytyisin järveen ? Eiköhän Antti silloin heräisi hurmauksestaan? Eiköhän omatunto häntä löisi? Ja eikö hän sitten surisi ja katuisi? Vanhat muistot elpyisivät, hän kaipaisi uskollista puolisoaan, kaipaisi lastensa äitiä.
Lähden itse Tukholmaan. Teidän majesteettinne, minä sanon, iloitkaa köyhän Suomen kanssa, sillä kohta nousee aurinko surevien erämaittemme ylitse. Olemme monet vuosisadat suojelleet valtakuntaanne, mutta nyt on vartija-aikamme päättynyt ja niinikään taistelujen päivä, sillä Suomi on nyt elävä omia tarkoituksiaan varten ja sen pojat ovat vapaina seisovat oman ruhtinaansa kanssa.
Hän tänään Ranskan avull' itkun valtaan Englannin äidit saatti, joiden pojat Nyt hajan lepää hurmetanterella; Monenkin lesken mies nyt kylmin kourin Syliinsä tapaa virttynyttä maata; Ja huokealla saatu voitto leijaa Nyt Ranskan liehuvilla lipuilla; Ja voittaja jo riemusaatoss' astuu Ja tervehtii Bretagnen Arthuria Englannin sekä teidän kuninkaaksi. ENGLANNIN AIRUT. Iloitkaa, Angers'n miehet!
Eukko kohottihe vuoteellaan, kuun säde lankesi hänen kasvoilleen ja kaulalleen, hän avasi silmänsä ja kysyi: "Mikäs nyt? Mikäs nyt? Kukas minua huutaa?" "Iloitkaa, tässä tuon teille Johannekseni!" "Johannekseni!" huusi eukko kirkeästi. "Armas Jumala, Johannes poikani!
Tämän meidän sisällisen sunnuntai-elämämme täytyy sitte jokapäiväisessä elämässämme kantaa hedelmiä, niin että me kärsivällisinä, rakastavaisina ja itsekieltävinä palvelemme toisiamme. Tulevaisuus on valoisena ja hymyilevänä edessänne, rakkaat lapseni, iloitkaa siitä.
Hän viskasi kallisarvoisen astian permannolle, joka oli peitetty sinipunertavilla safranikukilla, joten se särkyi tuhansiksi sirpaleiksi. Nähdessään läsnäolijain hämmästyneet kasvot puhkesi hän puhumaan: "Rakkaat ystävät, iloitkaa älkääkä vaipuko mietteisiin! Vanhuus, voimattomuus ja alakuloisuus ovat ihmiselämän loppuvuosien uskollisia tovereita.
Polttakaa talot poroksi, tallatkaa talojen viljat, tappakaa isät ja pojat, naurattakaa naiset kaikki, syökää lihaa, juokaa verta, iloitkaa kiljuvin ikenin! KAIKKI: Eläköön Pohjolan emäntä, kuulu kuningattaremme! Y
Päivän Sana
Muut Etsivät