Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Jos voisi nukahtaa pöytänsä ääreen ja parta kasvaisi kuin Barbarossalla olisin valmis lähtemään vasta sitten, kuin saapuisi noutajatar nostamaan siitä unesta toiseen, ikuiseen, jonka ei sanota olevan unta, vaan iankaikkista valvomista ilman uupumusta ja levon tarvetta. Tähän saakka minulla siis ei ollut arkea elämässäni.
Sitä varten täytyy monen yhtyä ja panna sitte rahansa säästöpankkiin. "Mutta nyt tulee toinen ja vaikeampi asia. Tietääkö tuo nuori mies että hän elää niin kauan? Ei, sitä hän ei tiedä. Päinvastoin näkee hän joka päivä, että yksi ja toinen hänen tovereistaan nukkuu ikuiseen uneen, monetkin aivan parhaimmassa ijässään.
Se on elänyt elettävänsä, siinä on tapahtunut kaikki, mitä siinä on voinut tapahtua ja minkä siinä on tarvinnut tapahtua. Se on jo mennyt ruttaan ja on menemässä ikuiseen jäähänsä. On tyhjyyden aatto, iankaikkisen olemattomuuden ilta ennen sen lopullista yötä. Ajallinen ja olevainen on vajaata ja vaillinaista, koska siihen täytyy joka hetki jotakin lisätä.
MATLENA. Mutta johan te olette hullu. Patahullu suorastaan. Heittäkää menemään se kekäle. Taikka antakaa tänne. Noh, nyt ei polta enää. JAARA. Nepä vetävät meitä köysillä, kiskovat ja repivät. Ja vievät sinne, ikuiseen tuleen. MATLENA. Ketä vetävät? Ja ketkä vetävät? JAARA. Pahat henget vetävät. Ei teitä. Mutta Mikkoa ja Topraa ja Kunnaria ja minua. Minua varsinkin.
Bengt pudisti arvelevana päätään, mutta hän näytti kuitenkin hiukan rauhottuneen. Esterin täytyi taas hymyillä kesken syvää totisuuttaan; hän näki, että Bengt tunsi todellista helpotusta, kun Ester myönsi, että ainakin jotkut sielut voivat joutua ikuiseen kadotukseen. "Niin, se on minun uskoni", jatkoi Ester, "muuta uskoa ei minulla voi olla, jos mielin elää onnellisena.
Vanhat lähtevät ikuiseen lepoon väsyneinä päivän harvoista iloista, pitkistä huolista ja pettyneistä toiveista, jotka kerran olivat heistä suloisia ja rakkaita, mutta jotka he nyt aikoja sitte ovat jättäneet taaksensa elämän tiellä kuihtumaan päivän polttavassa helteessä.
"Jospa pian palaisit, että saisin vielä kerran nähdä sinut tässä elämässä, ennenkuin täydellinen yö peittää silmäni. "Sillä tuolla ylhäällä taivaanvaltakunnassa sulautuu äidinrakkauskin ikuiseen Jumalan ja pyhimysten rakkauteen. "Tahtoisin vielä kerran syleillä häntä ja sivellä käsilläni hänen rakasta päätään. "Kuule minua, Mirjam! Minä toivon ja uskon varmasti: pian, pian saan minä hänet nähdä."
Mutta kuolema oli valitettavasti jo niittänyt viljaansa, monet eivät enään voineet tulla. Vuosi vuodelta kasvoi niitten luku, jotka lepäsivät Janvillen pienessä, kukilla koristetussa hautausmaassa. Rosen ja Blaisen viereen, jotka olivat menneet ensiksi, olivat toiset asettuneet ikuiseen lepoonsa ja vieneet joka kerta mukanaan säikeen perheen sydämestä.
Köbulinskiä rangaistiin naputtelemisesta ja vankilan päällikön "sinuttelemisesta" eikä suotu hänen tavata tovereitaan, vaikkakin ennen oli luvattukin, ja niin sai hän silmänsä ikuiseen uneen sulkea ilman, että hartain toivonsa saada viimeisen kerran syleillä tovereitansa, olisi toteutunut...
Jussi oli jo ennestäänkin korvissa ja oikeus tuomitsi hänet muun korkeimman ruumiin rangaistuksen ohessa ikuiseen vankeuteen ja niin meni Jussikin kunniaansa. Loppukatsahdus. Nyt vasta Vanhavirka yksinäisenä, toivotonna oli. Olipa hän niin kauan toimeen tullut, kun poikansa, Antti, eli.
Päivän Sana
Muut Etsivät