Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Hänen silmänsä oliwat taas kääntyneet ikkunaan päin, kun Nikoteemus, musta tohtorin pitkä wiitta yllään, astui hiljaisin askelin huoneesen. Martti pappi kääntyi silloin kuin häpsähtäen tulijaa kohti. "No, ystäwäni, luuletko tänään siitä tulewan mitä?" kysyi hän miltei wapisewalla äänellä. "En yhtään sitä epäile", wastasi tohtori.
Rouva istuessaan taas ikkunaan huusi Abea luokseen. Abe oli niin sievä. Pienet hänenkin silmänsä olivat, vaan niin sävyisät. Kasvoissa oli jotakin karkeata vielä, aivan kuin ei olisi ahva vielä lähtenyt, vaan niska oli valkoinen kuin lumi ja kaunis, niin kaunis niska, että rouva ei malttanut olla suutelematta sitä. Käsissä oli muutamia syyliä, vaan hipiä oli hieno ja valkoinen.
Poika päästettiin köysistä. Kiitäppä nyt herraa, sanoi ispravnikka. Poika meni Kirila Petrovitschin luo ja suuteli hänen kättään. Mene kotiisi, sanoi Kirila Petrovitsch, äläkä enää varasta vatukoita puun koloista. Poika meni alas, hyppäsi iloissaan alas rapusta ja lähti juoksemaan yli pellon Kistenevkaan taakseen katsomatta. Tultuaan kylään koputti hän ensimmäisen rappeutuneen majan ikkunaan.
Eevi pyöräytti iloisesti vanhaa hoitajaansa. »No, no, älähän, hyvä lapsi, kermakuppi kaatuu! Katso, tuolla tulevat jo tohtorin vaunut!» Eevi ryntäsi ikkunaan. »Ja Erkki ajaa, katso, katso Maija!» Samassa pyörähtivät vaunut portaitten eteen, ja sisäpiika kiiruhti niiaillen vieraita vastaanottamaan. Etehisen ovella näkyi itse talon isäntä, lyhyenläntä, pieni mies.
Sakriksesta tuntui kuin olisi aurinko noussut ... ja kuitenkin se juuri alkoi laskea. Hän seisoi siinä ja huokaili... Tuli hämärä, Sakris katseli ikkunaan suuriksi auennein silmin, joiden autuaallinen hohde muuttui silloin tällöin kiivaaksi kiiltelyksi ... ja suu oli onnellisessa hymyssä. Välistä hänen rintansa huohotti.
"Suuri Jumala, mitä tuo on?" huudahti herra Vanderstraten pelästyneenä. "Eihän aurinko vielä ole noussut". Emmerich juoksi ikkunaan ja katsoi ulos. "Sepä on paha", sanoi hän. "Vara-aittamme on tulen vallassa, luultavasti hurjistuneiden vihollisten sytyttämänä, jotka ovat tahtoneet kostaa hengettömille kaluillesi sen, ett'eivät meille ole mitään voineet.
Planchette istui kädet sylissään eikä puhunut sanaakaan, tuijotti vain eteensä ja huokaili syvään. Hän oli mielestään niin häväisty kuin jos nimismies olisi tavannut hänet varastamasta. Mitä nyt tehdään, mitä tehdään? vaikeroivat tytöt ja rupesivat jo miettimään katuvaista kirjettä, jonka lähettäisivät herra Freymannille. Silloin kuului saapuvain vaunujen ritinää ja tytöt ryntäsivät ikkunaan.
Pää oli pään vieressä, toiset kurkkivat alta ja syrjästä, toiset kurottelivat kaulaansa, että pääsisivät näkemään muiden ylitse, muutamat nousivat tuoleillekin, muutamat taas lensivät kuin harakat toiseen ikkunaan. Ja sitten kaikui ilo uudelleen, että kuului aina kadun toiseen kulmaan saakka. Että he viitsivät, suuret tytöt! Tuo oli suorastaan inhottavaa.
Eukko kääntyi ikkunaan päin ... tyrskyi siinä itsekseen ... ja osoitti etusormellaan jotain ulkoa näkyvää, sanoi: Tuolla ... tuo iso puu ... sen takana hän asuu tuossa keltaisessa rakennuksessa. Myöskin Sakris tirkisteli huopapaperilla paikatusta ruudusta ... kiitteli lyhyesti neuvosta ja lähti jälleen tallustamaan. Liikemies Suomenvaaran huvilan hän löysi.
Nyt tarttui levottomuus häneen taas ja hän meni ikkunaan: "Kas tuota ... kas tuonne ... kas vaan! tuolla kulkee vielä se, jonka piti viedä sana, ja vetää takajalkojaan perässään mäessä niinkuin vanha hevoskatko... kellä olisi niin pitkä keppi, jolla vähän kiirehtisi häntä!... Olisin jo kahdesti kulkenut edestakaisin tämän välin Lauri-Sepälle!"
Päivän Sana
Muut Etsivät