Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. toukokuuta 2025
Muut juoksivat oopperoissa ja laulajaisissa kuulemassa yhtä ja toista, mutta Iisakki pysyi tytöllensä uskollisena. Hänen tyttönsä se laakeria niitti yleisöltäkin, vaikka laulu oli aiottukin ainoastaan Iisakille. Sanomalehtienkin täytyi tyttöä ylistää ja keksiä hänelle aina uusia nimiä. Mitäs ne nimet tekevät?
Se johtui Iisakille mieleen, ja raskas tunne painoi hänen sydäntään. Väkeä oli karttunut yhä lisää, ja rivakasti jatkettiin sammutustoimia. Ennen iltaa oli tulen voima saatu rajoitetuksi ja syvä oja kaivetuksi palaneen alan ympärille. Yöksi jätettiin vartijoita palopaikalle. Mutta nuottaniemeläiset palasivat kotiin. Juhania kuljetti kaksi miestä. Hänen raivonsa oli loppunut.
Iisakki ja Kero-Pieti noudattivat emännän kutsua ja menivät sisälle. Hanna nukkui rauhallisesti, Iisakki katsoi häneen iloisena ja ylpeänä. Hänestä tuntui, että nyt vasta hän rakasti lastaan. Hanna oli hänen luontoisensa, rohkea ja päättävä... "Häntä saavat Antti ja Juhani kiittää hengestään", sanoi emäntä Iisakille. "Oli se jotakin nuoren naisen työksi!
Täytyi turvata vanhaan tapaan ja ilmoittaa Iisakille, että "oikein nyt onkin kaunis matka-ilma." "Kaunishan nyt ilma on", vastasi Iisakki yksikantaan. Ylioppilas kävi hiukan hämilleen, mutta onneksi vihelsi silloin laiva viimeisen kerran. Hän nosti lakkiansa jäähyväisiksi ja kääntyi puhelemaan kumppaniensa kanssa.
Ympärillä olevat remahtivat äänekkääsen nauruun, ja eukko sanoi ottavansa noita pienempiä viisi naulaa, jos mies panisi kahteentoista penniin. "Ostakaa hyvä herra sikaria, oikein maailman parhaita sikaria, joita itse pormestarikin polttaa", sanoi ontuva sikarinmyyjä Iisakille. "Mene hiiteen sikarinesi ja pormestarinesi," mutisi Iisakki jatkaen matkaansa nurpeana.
Jochem meni akkunan luo ja hänen kasvoilleen ilmestyi kiukun ryppyjä. "Haa, kristitty, Jumalan kiroama", sähisi hän ja puristi kätensä nyrkkiin. "Siellä on taas tuo vaaleaverinen, hillittömän ylpeä gootti. "Isä Iisak! Onko hän se kruunuhirvi, joka sopii sinun naarashirvellesi?" "Poikani, älä puhu pilkallisesti Iisakille! "Tiedäthän itsekin, että hänen sydämessään on roomalaistytön kuva.
Iisakille nousi sana suuhun, mutta hän nielaisi sen takaisin. "Ellei Heikki ensin puhu, on minun mahdotonta mitään sanoa", virkkoi hän. Kero-Pieti katsoi Iisakkiin pitkään, ja nyt hän oli ymmärtävinään, että Iisakki oli syvällä sydämessään loukkaantunut naapuriinsa. Ja niin hän lähti Nuottaniemestä, eikä hänelle ollut valjennut se asia, josta Iisakki piti Heikkiä kohtaan pahaa sydäntä.
Hän oli kyllin tarkka ihmistuntija huomatakseen, ettei Iisakki pitänyt siitä puheesta. "Juhani on nuhteeton nuorimies", sanoi Kero-Pieti. "Ja työtätekevä ja työtärakastava." "Mitä varten häntä minulle kehut?" kysyi nyt Iisakkikin vuorostaan äkkiä. "Paloniemeläisetkö ovat käskeneet häntä täällä kehumaan?" Nyt oli Kero-Pietin vuoro hämmästyä. Eikä hän heti pystynytkään Iisakille vastaamaan.
Ja lähtiessään hän sanoi Iisakille tarvitsevansa yksinäisyyttä ja lepoa Jumalansa kanssa keskustellakseen. Jumala veti häntä sormesta, kolkutti sydämeen. Ja niin hän lähti. Päivät kuluivat.
Saarnamies uudisti kysymyksensä Iisakille ja puhui kehoittavasti: "Syntisiä olemme kaikki ja joka hetki saamme olla varuillamme sydämemme pahuuden vuoksi... Jumala on nähnyt hyväksi lähettää sinun osallesi, veljeni Iisakki, raskaita koettelemuksia, ettäs nöyrtyisit ja polvistuisit vanhurskaan Herran edessä. Puolisosi temmattiin pois parhaana työpäivänään.
Päivän Sana
Muut Etsivät