United States or Gabon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Toimista väsyneenä pani matami aikaisin maata, mutta ei hän oikein makeasti nukkunut, sillä tutkinto, joka Iirin piti suorittaman, huolestutti matamia paljon enemmän kuin tyttöä itseänsä.
»Koska molemmin näytätte olevan asiaa vastaan, niin enhän minä sinua väkisin saa», sanoi Iiri lähtien surumielisenä pois. Iirin mentyä Hely riensi kestikievarihuoneita siivoamaan. Päästyänsä yksinäisyyteen rupesi hän katkerasti itkemään, sanoen itseksensä: »Oi jospa voisin lähteä pois, kauas pois, jonnekin, missä en ikänä häntä tapaisi enkä hänestä kuulisi!
Ahto ja Pekko kuuntelivat vähän aikaa akkojen juttuja, vaan läksivät sitte luutnantin parissa Kartanoon, jättäen leikkuuväen, joka tuon pienen huvituksen jälkeen leikkasi taas ikäänkuin uusin voimin. Pekko ei jäänyt katselemaan, miten kamppiaisia vietettiin, vaan läksi kotiin, sillä hän tahtoi olla Iirin seurassa sen vähäisen ajan, jona kasvattisisar vielä oli kotona.
Minun täytyisi mennä sinne patruunen kanssa puhumaan tuosta lastenkodista, sillä tahtoisinpa asiat selvälle ja varmalle kannalle, ennenkuin lukukausi loppuu ja minä taas lähden pois.» »Kyllä tulen. Sinä olet alkanut hyvän työn; luota Jumalaan, kyllä hän työllesi siunauksen antaa», sanoi neiti Joppe ja lähti menemään Iirin mukana Ihalaan.
»Kartanon herrat, pappilan maisteri ja me», kuului vastaus. »Me tahtoisimme tulla sisälle.» Lukkari aukaisi oven ja näki nyt herrat sekä heidän seurassaan Kallun ja Iirin. »Miten tyttö on seuraanne tullut?» kysyi lukkari hämmästyen, »ja mistä tulette?»
Kun tanssi alkoi, kysyi hän Iirin nimeä. »Nimeni on Salmi», vastasi Iiri, luoden kysyjään kainon, ihanan katseensa. Nyt muisti Arvo nähneensä nuo silmät ennenkin, ja nimi se oli lukkarin. »Te olette Pekko Salmen kasvattisisar, vai kuinka?» kysyi Arvo. »Olen», vastasi Iiri, »minä kyllä tunnen maisterin vielä»
»Ja matami motkottaa aina siitä, etten useammin käy siellä, mutta saatanhan mennä.» Luvan saatuansa emännältä lähti Hely lukkarille. Iirillä oli juuri par'aikaa kymmenkunta lasta lukemassa lukkarin salissa, kun Hely tuli. Hän oli kaksi vuotta pitänyt koulua. Hely meni kyökin kautta matamin kamariin, ja matami pyysi häntä istumaan, lisäten: »Iirin oppilaat menevät kohta.
Minä kirjoitan oitis vastauksen hänelle.» Lukkari meni kirjoittamaan veljensä pojalle ja pyysi häntä tervetulleeksi setänsä yksinkertaiseen kotiin sekä läksi sitte pappilaan viemään kirjettänsä, jotta se menisi postilaukussa. »Saatteko viipyä täällä nyt vähän aikaa Iirin luona?» kysyi matami Helyltä ja Martilta. »Saamme kyllä», vastasi Martti. »Emme kuitenkaan aivan kauan», muistutti Hely.
»Hm En usko, että Helystä ja Kallusta koskaan paria tulee», sanoi Pekko. »Kai maar se nyt sikseen jää, jos hän Iirin kanssa lähtee R:n pitäjään, kuten tässä tuumittu on», sanoi matami, »mutta minä epäilen, että Hely suostuu. Hän ei vastannut juuri mitään silloin, kun siitä täällä meidän kesken oli puhetta.»
Pekko otti ohjat ja ajoi pappilan kortteeriin. Talon omistaja, eräs vanha neiti Asp, tuli heitä vastaan ja osotti heille huoneen, johon saisivat nostaa kapineensa. Matamilla oli nyt hyvä hyöty Pekosta, sillä poika oli apuna nostamisessa. Hevosen hän juotti, ja kun matami oli saanut Iirin kapineet paikalleen, vei Pekko hevosen omaan kortteeriinsa, jossa hän sen sai talliin.