Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Näin pitkälle oli Johannes päässyt mustasukkaisissa mietteissään, kun hän äkkiä kuuli Liisan kysyvän jotakin Muttilalta. Minä olen nähnyt teidät ennen jossakin, sanoi Liisa. Mutta missä? Minut? ihmetteli Muttila. Mahdotonta! Siinä tapauksessa minäkin muistaisin sen. Odottakaapas! jatkoi Liisa miettivästi. Minä muistan sen kyllä... Niin, nyt minä sain kiinni siitä!
En minä mitään jumalaa usko, vaan kaikki riippuu minusta itsestäni, vastasi Gabriel, ja Henrik ihmetteli, että hänellä oli vastaus näin kohta valmiina. Henrik tuli hyvin uteliaaksi. Etkö yhtään mihinkään, et mihinkään, kysyi hän. En. Mutta kuinka sinä sanot, että kaikki riippuu sinusta itsestäsi?
Mutta kuta kauemmin poika söi, sitä enemmän hän ihmetteli tämän ruokahalua, ja kun hän oli laskenut kymmenen lusikallista, joita poika melkein yhtä monessa henkäyksessä oli vienyt kupista suuhun, vaipui hän penkille istumaan ja löi käsiään yhteen: sellaista ahneutta hän ei milloinkaan ollut nähnyt!
Ja jos vielä toisikin vaikka vanhan hevosloimen alusekseen, niin hätäkös siinä olisikaan lämpimillä lauteilla nukkuessa.» »Kaikenlaiset kompeet niillä herroilla vain pitää ollakin, kuin nyt esimerkiksi tämä putkakin», ihmetteli Jussi. »Mistä heidän päähänsä pitää kaikkien metkujen johtua!» Joutui sitten asian oikeudellinen tutkiminen.
Yksi asia on varma, ja se on, että minä olin pahemmin haaksirikkoinen kuin Jenniferin poika, ja että Jumalani on enemmän minulle, kuin äiti ja poika toisillensa. Jos tietäisitte, kuinka kadotettu minä olin, ette ollenkaan minua ihmetteli. Te ihmettelisitte silloin, että taisin olla niinkään tyvenellä mielellä kuin olin."
Kapteeni tunnusteli kädellä maata ja ihmetteli, ettei siinä olekaan Vasilin huoneen hieno matto, vaan ainoastaan sammalta, ja että raaka Hinkki likasen punasella kädellä tarjoaa hänelle semmoista, mikä auttaa toimeenpanemaan hienon Vasilin tahtoa... Ja kuitenkin oli Vasili juuri itse sanonut, että vallankumous hävittää kapakat...
Hän otti tuon rakkaan tunnustuksen jälleen esille; hän pysähtyi jokaisen sanan kohdalla, hän suuteli jokaista riviä. Hän ei kysynyt, kuinka häntä oli voitu panetella, hän vain tunsi varmasti, että niin oli tehty. Hän ihmetteli, kuinka hän koskaan oli voinut tavuutakaan sellaisesta syytöksestä uskoa.
Niinkuin se olisi ollut uusi ilmiö tuossa suuressa käsittämättömässä elämänarvotuksessa, joka tänä yönä oli hänen eteensä avautunut. »Onko sinullakin sellaisia aatoksia, joita pakenet tuonne miettimään?» ihmetteli hän. Hän katseli pitkän aikaa ja tunsi itsensä liikutetuksi.
Olemme sanoneet, että Naomi oli itsepäinen ja kiivas; hänen tunteensa olivat palavat ja hillitsemättömät, ja yhtäpaljon kuin hän ennen halveksi natsarenilaisia, kun hän ei tuntenut sitä herraa, jota he rukoilivat, yhtä paljon hän nyt ihmetteli Marian puhumaa Jesusta ja toivoi saavansa kuulla hänestä enemmän.
Mökin väki siunaili ja Sakari koki selitellä asiaansa ja vaivojansa. »Omituinen mies!» ihmetteli mökin väki Sakarin lähdettyä taas taipaleelle. Mutta matkalla poikkesi Sakari välipitäjän kirkkoon.
Päivän Sana
Muut Etsivät