United States or Bahrain ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vesi kulkee koukerrellen ja mutkistellen kallio-möhkäleiden välitse, alussa niin verkalleen ja hitaasti, että harjuslohi voipi siinä uida, mutta sitten hyppien ja säntäten ihan kuin eläin, joka aikoo tehdä pitkän hyppäyksen, kunnes se saapuu erääsen paikkaan, missä vuoret halkeavat kuin pukinkynsi, jättäen syvän koverruksen veden alas syöstäväksi.
Teillä on se ihan käsissänne käytännöllisessä materialismissa, jonka jättiläismäisin ilmiö on yhdeksännentoista vuosisadan industrialismin henki, sen ääretön Grottemylly. Siellä on perkele myllärinä, jos perkele on julkeasti huolimaton itsekkäisyys. Siellä hän on. Hän työskentelee siellä ja on vaiti.
Ja kun nämä miehet ovat merkeillä antaneet minun ymmärtää, että siellä käytetään kultaisia ranne- ja nilkkarenkaita ja ihan varmaan se on kultaa, sillä näytin heille kappaleen sitä metallia niin Vapahtajamme avulla en voi olla löytämättä sitä paikkaa, mistä sitä saadaan.
Kuinka voit sinä, Gyldenstern? Ah, Rosencrantz! Hyvät veikot, kuinka voitte? ROSENCRANZ. Niinkuin keskinkertaiset maan lapset ainakin. GYLDENSTERN. Siinä onnelliset, ett'emme ole ylen-onnelliset. Emme ole ihan Onnettaren myssyn nyplänä. HAMLET. Ettekä hänen kenkäinsä anturoina? ROSENCRANZ. Emme kumpaakaan. HAMLET. Tyyssijanne on siis hänen uumiensa kohdalla, tai hänen suosionsa keskipisteessä?
Varikset, morsiamen ensimäiset lapsuuden kumppanit, kohosivat puista tienvarrelta lentoon ja tervehtivät heitä kuin ennustuslinnut raakkumisellaan, mikäli he ajoivat tietä myöten. Ensimäisissä kärryissä istui morsiuspari, Reetta tyynenä ja ihan täydessä tajussansa, mutta sikäli vähän kalpeampana, kuin lähestyttiin kirkkoa.
Katkeraa rohtoa oli ylilääkäri hänelle antanut kunnianhimon parannukseksi mutta ei niin katkeraa että olisi tauti ihan herennyt. Se kasvoi vähittäin entiseen määräänsä. Tapaus suden kuopassa unohtui, ja taas ajateltiin lähestyviä iloisempia päiviä.
No niin, nyt voit alkaa. HELMI. Maltatko jo kuunnella? RENNE. Sinua kuuntelen vaikka ikäni. HELMI. Katsos nyt, ethän sinä rupeakaan vakavaksi. RENNE. No, herran poika! Oikeinko minun pitää murjottaa? HELMI. Voisithan kerran olla silmänräpäyksen aikaa vehkeilemättä. RENNE. Nyt olen ihan toimessani. Mutta sano pian mitä on sydämmelläsi.
Hän piti vähän lomaa joka lauseen välillä. Tyttöjen huulet olivat niin makeassa hymyssä, etteivät varmaan pavut olisi suussa pysyneet. Pastori oli ihan totinen. Ei hän leikkiä laskenut. »Kristinopissa kumminkin parhaat elämänohjeet löytyvät ja tukevimmat moraaliset totuudet. Niille kun rakentaa, ei hukkaan joudu.» Koko luokka kuunteli nyt hartaasti.
Etkö sinä ole yhtä epäkohtelias pakottaessasi minua syömään semmoista, josta en välitä. Mutta sinä et ainoastaan välittäisi, vaan pitäisitkin siitä, jos vain maistaisit. Ihmiset eivät tavallisesti pidä öljymarjoista, ennenkun syövät niitä muutamia kertoja, mutta sitten ihan ihastuvat niihin.
Talonpojat olivat äänettöminä kuunnelleet, mutta monista kasvoista näkyi vielä epäluulo, ja katseet kääntyivät yhä Buddenbrockiin. Hän astui nyt ihan likelle ja kysyi tuimasti: Mitä tämä merkitsee? Sprengtport lausui ruotsiksi muutamia rauhoittavia sanoja ja jatkoi kääntyneenä talonpoikiin: Kenraali kysyy, mitä tämä merkitsee, mutta en tahtoisi puhua teidän älyttömyydestänne.