Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Viimein täytti Hyvärinen sen tehtävän, sanoen veistäessään: »Ka, oma asiansahan se on Anna Kaisan... Tehköön mitä tahtoo!» Antti odotti kauvan ja rohkaistui lopulta: »Mitäs se Anna Kaisa siitä asiasta arvelee?» Mutta Anna Kaisaa ujostutti sanoa, mitä hän arveli.
Päivällisen lopussa oli Hyvärinen sen verran rauhottunut, että kysyi emännältään: »Otrakakkoako sinä huomenna paistat?» »Otra. Arvelin paistaa ruisleipää, että saisi potaattikukon kuorta, vaan heitin sitte sen ensi viikkoon», vastasi emäntä. Anna Kaisakin tyyntyi, ja elämä lähti menemään ennallaan.
Mutta viina ja päivä raukaisi niin, ettei hän jaksanut mitään ajatella. Aivan umpimähkään sanoa tokaisi hän: »Antaa se Hyvärinen tytölleen kelvollisen akan osuuden...» Jussille se oli ilosanoma. Nyt ei hän enää udellut, luuli näet Antin sanoneen sen Hyvärisen pyynnöstä.
Saat tuota vielä sinäkin paremmankin kuin tuon potaattinenän ... jos kerran on semmoinen kipu miehen perään!» Anna Liisa loukkautui ja pelästyi samalla. Mennyttä oli siis kaikki toivo; hukkunut oli Antti. Koetti hän siinä vielä jotain kysyä, mutta nyt ei enää vastannut Hyvärinen, vaan sieppasi suutuksissaan päreen, antoi sillä lapsien pohkeille ja kiukutteli: »Saunaan siitä menkää tappelemaan!
Hän olikin saamaisillansa puheen päästä kiinni, kun Hyvärinen sotki sen: »Ka olisihan siinä pölkyssä ollut talon tupakoita... Mitä sinä omistasi panit!» »Samapahan tuo on!» murahti Antti ja painautui hautomaan kosimispuheen alkua. Syntyi pitempi vaitiolo. Lapset rähisivät. Emäntä asetteli niitä: »Ettekö te sikiöt ole siinä kunnollanne vieraan aikana!»
Anna Kaisa lähti tuvasta pois ja Hyvärinen, joka pelkäsi lasten alkavan taas puhua Vatasesta ja saattavan julki koko asian, vaikka niitä oli selkäsaunan uhalla siitä kielletty, suuttui jo lapsiin, vaikka oli hyväntahtoinen mies. Hän otti päreen, aikoi sillä hosua lasten kintuille ja torui: »Ettekö mene siitä lämpimään saunaan itseänne pesemään illallisella saunavedellä!»
Hän sai myöntävän vastauksen, ja mietti mitä puhua. Epätietoista kun oli kaikki, alkoi hän salailla asiaa, varsinkin sen tähden että Hyvärinen oli puhunut, jotta mene tiedä vaikka se Ihalainen olisi mennyt uutta vaimoa ottamaan. Hän alkoi jo hämärästi aavistaa olevansa hylätty vaimo, ja kukapa nainen myöntäisi mielellään, että mies on hänelle kylmennyt.
Kukkonen, harvapuheinen mies, istui kauvan ääneti, mutta sitten sanoi: »Itse ne minulle sanoivat, että Ameriikkaan he aikovat matkansa kääntää.» Se ilmotus muutti asiaa. Syntyi pitkä vaitiolo. Kukkonen jo käänsi puheen toisaanne sanoen: »On tässä tuvalla kokoa! Tämä taitaa olla suurin tupa Liperin pitäjässä?» Mutta kukaan ei vastannut. Emäntä seuloi jauhoja ja Hyvärinen kiskoi pärettä.
»Viisi kuuluu olevan imisää ja loput eikö nuo liene urosia.» »Vai viisi on imisää ja viisi urosaa... On siinä porsasta!» ihmetteli emäntä. »Onhan siinä!» mukasi Anttikin, ja Hyvärinen ilmoitti: »Se on sitä Ilmakosta tuotua Kohosen hyvää sikarotua.» »Vai sitä se on!» murahti Antti. Emäntä huomautti: »Pitää meidänkin saada sieltä yksi imisä porsas tuohon kasvamaan.
Hyvärinen koetti nyt jo pikku leikillä antaa Anna Liisalle pienen vihjauksen oikeasta asiasta. Hän laski leikkiä: »Kukapa niiden miesten asiat ymmärtää... Vaikka olisi mennyt toista Anna Liisaa itselleen etsimään.» Nyt sekottui Anna Liisa kokonaan. Mielen liikutus vaikutti, että hän ymmärsi Hyväristä sanojen mukaan, vaikka tosin epäselvästi. Hän käsitti himmeästi, että asiat olivat nyt huonosti.
Päivän Sana
Muut Etsivät