Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Suomi on hädässä, kuoleman hädässä. Totta on myöskin, että on kaunis kuolla taistelussa isänmaan puolesta. Mutta kaikista varmin tosi on, että tehdään suurta syntiä, jos kiittämättömyydellä ja tottelemattomuudella palkitaan isää ja äitiä. Ei ole se päivä iloinen, jolloin ihmisen pahat työt elävinä palaavat hänen silmiensä eteen ja huutavat: niin teit silloin ja niin teit silloin!
»Pieniäkö? »Niin. Lapsia.» »Mitäpä noilla tekee siinä köyhissä oloissa. Syövät vain ja huutavat ja kuluttavat vaatteita», sanoi Maija Liisa. Myönsi Anna Liisakin: »Niinhän ne tekevät. Oli se toki onni, että se Ihalainen meni lapsettomana. Kun niitä kakaroita olisi vielä tähän jäänyt, niin mihinkähän hiileen sitä olisi silloin puhaltanut!»
Ne ulvovat käheästi ja näyttävät hurjilta, peljästyneiltä ja samalla nälkäisiltä. He ajavat saalistaan takaa, he ahdistavat purjehtivia veneitä ja laivoja, yllyttävät toisiaan ja huutavat: Eteenpäin, eteenpäin, tarttukaa niihin kiinni, kaatakaa ne, heittäkää ne alas syvyyten, nujertakaa ne, syökää ne. Me tahdomme ruumiita, ruumiita.
Kiitos Jumalalle, sanovat muutamat, hän varmaan ei ole varsin syvälle pudonnut jos hän makaa noin korkealla hän voi olla elossa! Ehkä Wappu vaan etsii häntä! arvelevat toiset. Nyt nytkäys taas ja köysi heltyi, sitten ytimeen ja luihin asti tunkeva huuto. Se on mennyt poikki! huutavat ihmiset. Ei, se kiintyy taas ehkä se on ilonhuuto ehkä on hän löytänyt hänet.
Nyt hän käy jo lakeutta, hopealle hohtaen, ja lakeus loistaa mukanaan. Joet lakeudelta, purot vuorilta huutavat riemussa hänelle: »Veli, veli, ota veljet mukaasi vanhan isäsi luo ikuisen valtameren, joka odottaa meitä levitetyin käsivarsin, jotka, ah, turhaan avautuvat meitä, kaipaavia kohti. Meitä jäytää erämaassa ahnas hiekka, päivän paahde imee meistä veren, kunnes patoo lammeks meidät!
Silloinpa tarjoutui katselijoille omituinen näky: spitaaliset heittävät yltään kaapunsa, asettavat sairaat jalkansa kamppaus-asentoon, huutavat, puhkuvat, heristelevät sauvoillaan; heidän joukostaan kuuluu uhkauksia ja vihan murinaa.
Eläköön meidän valtiopäivämiehemme ja hänen rouvansa!" Mutta pappi? kysyy joku. Hän tulee kohta vastaa kylänvouti viimeisiä ääniä lasketaan vielä yhteen. Pöytä on katettava! käskee valtiopäivämies. Eläköön! huutavat taas toiset. Kaikki menevät saliin. Rouva ei voi pidättää iloansa, vaan lankeaa miehensä kaulaan kaikkien läsnä ollessa.
Näin tärkeä vartioimispaikka ja velvollisuus, joka vaatii ... ja toisella puolella rahani, jotka kiljuen huutavat minua apuhun! Ah! minä olen onnettomuuden oma!
Ehtimättä ihan vielä laivallekaan, puolen nuolenkantaman päässä, he jo nousevat seisomaan kanooteissaan, näyttävät, mitä heillä on kädessään, ja huutavat: 'Ottakaa! Ottakaa! Luullakseni enemmän kuin viisisataa tuli laivalle uiden, kanoottien puutteessa, vaikka rannasta oli noin tunnin matka laivalle.» Otaksuttavasti viisi caziqueta poikineen, puolisoineen ja lapsineen oli käynyt laivalla.
Voi, kenties ovat kaikki kolme jo aikoja sitte kuolleet, koko talo hävitetty, ja kaupunki suurena hautausmaana, rauniona! ja nuo vanhat tuttavani viittaavat ja huutavat minulle vaan sen vuoksi niin ystävällisesti, että he todellakin seisoivat aivan lähellä, tässä vuoteeni vieressä, kuolleitten haamut!
Päivän Sana
Muut Etsivät