Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. lokakuuta 2025
Vieno punastus lensi kalpean Heleenan kasvoihin; hän riisui valkoisen hansikkaan oikeasta kädestään, kaksi kallisarvoista sormusta kiilsi hänen sormissaan toinen oli hänen vihkimäsormuksensa, ja hän ojensi kätensä polvistuneelle, nostaaksensa häntä seisalleen. Mutta upseeri veti kaunoisen käden huulilleen, suuteli sitä kahteen kertaan, ja sitte likisti sen hellästi sydäntään vasten.
Ainoastaan silloin, kun hän terästi totiaan, sekoitti lusikallaan ja vei lasin huulilleen, katsahti hän sivumennen Savonlinnan herroihin. Mistä ihmeestä hän sai tämän arvokkuuden? ajatteli hän.
Ja hän ojensi vapisevan kätensä ottamaan maljaa, mutta ei jaksanut viedä sitä huulilleen. Kun Vestinus sen näki, otti hän maljan ja auttoi Chilonia. Sitten hän tuli ihan hänen korvansa juureen ja kysyi uteliaana ja hätääntyneenä: "Ovatko raivottaret sinun kimpussasi? Mitä?..." Vanhus tuijotti häneen suu auki, ikäänkuin ei hän olisi käsittänyt kysymystä, ja rupesi siristelemään silmiään.
Olin juuri painamaisillani todella viimeisen suudelman hänen huulilleen, kun hän sanoi tavattoman veitikkamaisesti: »Yksi seikka minua vielä huolettaa. Oletko täydellisesti antanut anteeksi Edit Bartlettille, että hän meni naimisiin toisen kanssa?
Mitä Maria siihen voi että hän tuli? Eikä hän kaiketi siihenkään voi mitään, ettei hän nyt voi unhottaa häntä? Husulan katse laajeni, ja tuimia sanoja pyrki hänen huulilleen, mutta hän hillitsi itsensä ja kysyi ystävällisesti: Miksi olet aina niin kummallinen? Nyt ajattelet pahaa Mariasta ja niin olet jo aikoja sitten tehnyt. En vielä, mutta joskus välähtää minussa, että ehkä ja silloin
Erik oli juuri nostamassa kahvikuppia huulilleen, mutta tuon huudahduksen tenhovoimasta pysähtyi kuppi puolitiehen ja Erikin kasvoissa tapahtui vieno värin muutos, joka ei jäänyt huomaamatta Helenalta, vaikka hän näyttikin olevan kiintyneenä puheluun appensa kanssa.
"Ja nyt saatte uskoa, että minä asiani ajan, vaikka puukkoja satelisi". Hän meni nyt ulos. Sairas pani kätensä ristiin rintansa yli, heikko hymy ilmaantui hänen huulilleen ja hän lausui itsekseen: "miks'en ole ennen tätä tehnyt? Kunhan ei olisi liian hiljaista nyt. Vaan toivossa koetan elää, että Herra huokaukseni kuulee."
Ja vähitellen alistui Morange, sana "murhaaja", jota hän hullun itsepäisyydellä oli toistellut, tuli yhä harvemmin hänen huulilleen ja nyt kuului se vaan pelkkänä kuiskauksena, jonka kyyneleet tukahduttivat.
Lygia tarttui Vinitiuksen käteen ja tahtoi viedä sen huulilleen, mutta Vinitius pidätti hänet ja puhkesi puhumaan hiljaa ja kuiskaten, ikäänkuin hän olisi pelännyt häiritsevänsä heidän onneaan: "Ei, Lygia! Minun asiani on kiittää ja ylistää sinua anna minulle kätesi!" "Minä rakastan sinua."
Mutta jos Aadolf ehkäsikin Inkerin ylitsekuohuilevan kiitollisuuden ilmauksen, ei hän siltä vastustellut, kun Elli otti hänen kätensä ja vei sen huulilleen. Hän päinvastoin kumarsihe alas ja painoi tytön rintaansa vasten. Elli, sanoi hän, mitä sinun hyväksesi teen, sen teen oman onnellisuuteni tähden.
Päivän Sana
Muut Etsivät