Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Aurinkokin kohoaa jo taivaan laelle, torneista uudet huudot taas toidottavat rukoukseen kutsuen; oikeauskoiset jättävät työnsä ja huvituspaikkansa ja kiiruhtavat taas pyhyyksiinsä. Päivällinen on nautinnon hetki. Ihmiset maassa istuvat; koko heidän päivällisruokansa on pienessä puulapiossa, jossa sormet veitsen, kahvelin ja lusikan työn tekevät.
Hän hyppäsi ylös vuoteeltaan ja katsahti ulos kamarinsa ikkunasta; mutta se antoi puutarhaan päin, ja sillä puolen oli kaikki rauhallista, vaikka ikkunan avattuaan hänen korviinsa kaikuvat huudot vielä selvemmin todistivat hänelle, että lukuisa ja rohkea vihollinen oli piirittänyt linnan ja yritti väkirynnäköllä päästä sisään.
Nuo huudot olivat niin sydäntä särkeviä, että d'Artagnan, joka alussa oli ollut kiihkein ajamaan mylady'ä takaa, vaipui nyt istumaan eräälle kannolle, laski päänsä kämmentensä väliin ja tukki korvansa, mutta sittenkin kuuli hän mylady'n uhkailevan ja kirkuvan. D'Artagnan oli nuorin kaikista näistä miehistä, hänen luontonsa masentui.
Soudettiin kaikin voimin. Kuu nousi ja heitti puolen tunnin ajan valonsa saarien yli, joita kohden kuljettiin. Kuun valo rohkaisi myös wangwanoiden mieliä; mutta vielä kuului takaa surkeat huudot: "Herra, voi herra! Tuo tänne venhe venhe!" Saaret näyttivät yhä suuremmilta ja selvemmiltä kuun valossa. Hurraa, poikani, jo saavumme saariin! sanoi Stanley.
Omri ja Nergal lähtevät. Ne sydäntäni vihloivat nuo huudot. Miks' eivät virvoitelleet? Enkö sinne Vaan liiku minne tunto liikuttaa? NELJ
Ja kautta myrskyn äänet räikeet raikuu Kuin itkijöiden huudot taivohon, Ja hurjaan lännet sekä idät kaikuu: Se mennytt' on! Se mennytt' on! Nyt se on täytetty, kuin kirjoitettu, Taas elo pimeyteen on pakotettu, Googille, Maagogille alennettu, Taas mailma vaipui orjan arvohon!
"Minä en voi tuolla sisäll' olla!" Meluavain ihmisten raa'at huudot ja elämöimiset kohosivat korkeuteen hänen ympärillään, ikään kuin lainehtiva meri, ain' enemmän ja enemmän kuta kauemmaks alaspäin päästiin. Vallattomuudet, ruoskimiset ja sisälle murtaumiset olivat kauhua ja hämmästystä levittäneet porokylihin.
Tämä oli yksi semmoinen tilaisuus, jolloin itämaalaisen tavallinen yksivakaisuus katoo. Myöhäiseen yöhön soiton helinä ja nauravien huudot kuuluivat kimaltelevan joen reunoilta; myöhäiseen yöhön olisi voinut ihastuneena kuunnella tarinoitsiain vallattomia kertomuksia taikka viehättyneenä katsella tanssiattarien vielä vallattomampia ruumiin-liikenteitä.
"Koska tämä leikki huvitti hänen ylvästelevää mieltänsä, hosui hän ympärillensä näin tuntikauden, yltyen yltymistään, kunnes huudot ja valitukset, jotka olivat käyneet yhä heikommiksi, muuttuivat hiljaisiksi huokauksiksi, ja nekin viimein vallan vaikenivat ja syvä hiljaisuus vallitsi.
Joutuisammin riensi hän sitten, ikäänkuin siivillä lentäen, pitkin noita tyhjiä, kolkkoja katuja, joiden kamalaa hiljaisuutta ei mikään muu häirinnyt, kuin yövartijain yksitoikkoiset huudot, jotka nyt ilmoittivat ensimmäistä tuntia sydän-yön jälkeen. Täten pääsi hän pian portille, joka varsinaisen kaupungin uudesta kaupunginosasta erotti. "Tuoss' on uusi kaupunginosa!
Päivän Sana
Muut Etsivät