Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Tässä on näissä naapuritaloissa nuori neitonen, kaunotar toisessa ja pulska nuorukainen toisessa, kumpikin rikkaan isän lapsia. Minusta tuntuisi luonnolliselta, että näistä nuorista tulisi pariskunta. Mitä satunnaisiin välin-rikkeisiin tulee, niin kuka niitä huolii muistella. Miten on laita, Hovila; pääsemmekö kohta kuuliaisille?" Pastorin sanoja seurasi yleinen hyväksyminen.
"Mutta Te voitte panna sille semmoisen hinnan ettei sitä rupea kukaan ostamaan." "Oma vahinkonipa se on, jos se jää tuohon mätänemään." "Sittehän täällä ei kenenkään tarvitsisi huolia mitään rakennussäännöstä. Ottaisi vaan nikkarin luoksensa työhön." "Se ei koske minuun... Ja kukapa täällä sitte toisekseen rakennussäännöstä mitään huolii?" Nyt nikkari on käynyt Helsingissä.
Mutta, veljeni hän kantaa kihlasormusta ja on kihloissa asessori Svaningin kanssa. Minä en ymmärrä ihmistä, Svaningia nimittäin, mitä hän huolii tytöstä sittekuin hänellä ei ole rahaa; sillä ei hän voi rakastaa niinkuin me toiset älyttömät ihmiset.
"Eikä juuri kumpaisistakaan ole pelkoa", lisäsi hän, "sillä aarre-aitta on tehty kovista neljäkäskivistä, ja koneet ovat niin kaukana, että tuo hurja joukko tuskin niistä huolii. Anna heidän vaan polttaa ja ryöstää. Vara-aittain hävityksen jälkeen tulee heille pian puute ruokavaroista, ja sitä pikemmin tulee heille pakko siirtyä takaisin metsihinsä".
Säälimättä lainehtii elämänvirta yksityisten murrettujen olemusten yli, ikäänkuin ne olisi oljenkorsia vaan. Tuossa tempaa aalto erään syliinsä, syöksee hänet syvyyteen hän uppoo, katoaa. Tuossa kaatuu ihminen nälkään nääntyneenä, täällä jää toinen hevoisten poljettavaksi; kukapa siitä huolii?
Emäntä yritti sanoa: ja kaikesta voimasta, mutta huomasi, että se on sitten ihan niin kuin katekismuksessa sanotaan, ja niin heitti sitä vaille. Mahtaisiko tuo sitä huolia, arveli Viija. Voi-oi, veti emäntä pitkään. Sitähän se toki huolii, mitäs se muuta... Vaan jos se katuu sitä, kun tuli tällaisen kuin minun luokse ollenkaan tulleeksi, sanoi Viija. Voi-ooi, veti emäntä vielä pitempään.
Onko Hän tosiaan, niinkuin T:ri Luther sanoo, valmis kuulemaan heikointakin huokaustamme, valmis antamaan meille anteeksi ja auttamaan meitä. Ja jos Hän on tämmöinen ja huolii siitä, mitä me ajattelemme Hänestä, kuinka paljon minä olen surettanut Häntä kaikki nämät vuodet! Ei hetkeäkään enää! Minä en epäile Sinua hetkeäkään enää. Katso, taivaallinen Isä, minä olen palannut jälleen Sinun luoksesi!
Nyt kaiketi ylenkatseen silmällä minua katselette; siihen on teillä syy. Ja eikö samoin hänellä, joka tahtoo minua vaimoksensa? Että huolii hän pettäjästä! TYKO. Näin toivoo hän käyvän. ELMA. Siis etsii tässä vertainen vertaistansa. TYKO. Onni, onnihan on elon tarkoitus!
Korkeammalle ei Eerikki Ljungin kunnianhimo ulottunutkaan. Hän oli tyytyväinen, hän oli onnellinen, hän käpristäytyi kiinni kasvikuntaansa niinkuin kimalainen orjantappuran kukkaan, eikä hän huolinut huomisesta enemmän kuin nuori kuusi huolii syksyn myrskyistä aina siihen saakka, kunnes hän eräänä päivänä taas näki Eriika Lindelian tämän enon luona Hammarbyssä.
Me olemme hylkyjä, vihoviimeisiä ! Sanonko, millaiset tytöt meistä huolii, sanonko? Olli rupesi aina mahdottomaksi tässä tilassaan. Tosin hän ei kauan kestänyt, vaan typertyi pian tajuttomaksi vuoteelle. Mutta mielialan hän oli kumminkin ennättänyt saada alakuloiseksi. Ei virinnyt entinen hehku. He eivät päässeet enää entisyyteen eikä tulevaisuuteen.
Päivän Sana
Muut Etsivät