Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Näinä aikoina ystäwäni kirjoittiwat taas minulle ja pyysiwät minua hartaasti tulemaan sinne. Minulla ei ollut niin pätewiä syitä, jotka olisiwat woineet estää minua tottelemasta heidän kutsuansa, sillä kauan oli minulla jo heidän huolensa ollut raskaana sydämen asiana. Lähdin siis matkaan ja pääsin onnellisesti perille. Kauhea suru ja hätä oli walloittanut ystäwäni.
Seitsemän onnellista vuotta sitten" jatkoi Wilding samalla viattomalla supistuneella äänellä ja samoilla vilpittömillä kyyneleillä "lähetti äitini minua oppiin Pebblenpojan & Veljenpojan luoksi, jotka olivat edelliseni tässä kaupassa, niinkuin myös lempeä huolensa toimitti, että minua kirjoitettiin jäseneksi viinikauppias-ammattiin ynnä ynnä kaikkia, mitä hellä äiti tiesi parasta olevan.
Aluksi hän sai odottaa salissa muiden ylhäisten, kuninkaan seurueeseen kuuluvain herrain kanssa, sill'aikaa kun eteinen oli täynnä armonanojia, vanhoja Isonvihan aikaisia invaliideja, köyhiä, kruununrästeistä ahdistettuja talonpoikia, varpaansa palelluttaneita merimiehiä, ja eukkoja, jotka oivallisen puhelahjansa avulla olivat valmistautuneet laskemaan huolensa ja kipunsa valtakunnan majesteetin isälliseen helmaan.
He pojat olivat hänen ympärillään ja äitiä nähdessä heidän suurin huolensa siirtyi myydyistä tavaroista ja hävitetystä kodosta siihen, että äiti itki. Gabriel toi sisälle kynttilän.
Hän luki harvoin muita kirjoja kun hengellisiä, paitsi kun hänen huolensa Lilyn kasvatuksesta pakoitti häntä lukemaan "Historian ja Maantieteen ensimmäisiä alkeita," tai niitä ranskan kielen oppikirjoja, joita luettiin seminareissa nuoria tyttöjä varten.
Nyt ei hän enää voisi salata ystävältään sydämmensä tunteita ja Mathildanhan teki mieli vaan iloita ja aivan mahdottomalta tuntui nyt hänelle uskoa huolensa. Mutta isä pyysi niin hartaasti häntä lähtemään ja lupasi lähettää häntä kohta noutamaan, jos hän ei siellä viihtyisi ja sitten, sitten sai ylioppilas kerran kuulla, että Aino oli taas matkustanut kaupunkiin.
Siellä täällä näkyi pilviä ja aurinko niiden alaa alinomaa lisäsi. Leskessä heräsi halu, hetkeksi unhottaakseen huolensa, lähteä hakemaan jotaki seuraa. Hän puki siis yllensä vähän lisää siihen, mitä hänellä oli, ja läksi astumaan Luopion taloon. Luopion emäntä otti hänet ystävällisesti vastaan.
"Vai niin", sanoi hän; "kun olen poikessa, en koskaan tiedä, voivatko ne, joita rakastan, hyvin ja ovatko onnellisia tai salaavatko huolensa minulta. Minun täytyy siis alinomaa peljätä jonkun suuren onnettomuuden kohdanneen teitä, josta ette minulle tahdo kertoa." "Ei ei, rakas Kor", vastasin; "sitä elä tee! Lupaan uskollisesti kertoa sinulle kaikki."
Se suuri edesvastaus, joka hänellä nyt oli, tuotti omat huolensa ja omat tuskansa; hänen täytyi suunnitella päällekarkauksia ja puolustuksia; hänen täytyi ottaa osaa toisten kenraalein neuvotteluun ja muistuttaa mieleensä kaikki kokemuksensa entisiltä ajoilta, tehdäkseen sitä hyödylliseksi nykyisyydelle.
Luonto oli kevääks pukeutunut, Hänen povessaan vaan kesti talvi; Nyt hän peittää puitten pimentohon Huolensa juur saman puron luona, Kussa viisitoistavuotisena Muinoin ilomielisnä hän liikkui.
Päivän Sana
Muut Etsivät