United States or Kiribati ? Vote for the TOP Country of the Week !


Alman silmissä se huojui; hän nosti päätään; puut, ristit, miehet huojuivat. Sitten musteni kaikki; hän vajosi maahan ja pyörtyi. »Tuota juuri pelkäsinkin, kun hän koko ajan valvoi yhtä mittaa, ei syönyt eikä paikastaan liikkunut. Ihme että hän näinkin kauvan kesti.» »Otamme hänelle jotain vahvistavaa, ehkä rautaa. Ja iltasilla niitä entisiä. Kyllä se menee ohitse, hiljaisuutta vaan ja rauhaa.

Siitä, että tuuli nyt puhalsi yhä äkäisemmin, niin että puiden latvat huojuivat kuin olisivat pyrypilvien kanssa tiehensä lentämässä, päätti hän pian tulevansa vaaran laelle. Ja vähän aikaa vielä noustuaan tuli hän pienelle tasaiselle aukeamalle, jota tuuheat, sakeat kuuset ympäröivät. Niiden yli kohosi aukean toisessa päässä suuri koivu, jonka tuuheata latvaa tuuli vimmatusti riuhtoeli.

Tuuli kävi selältäpäin ja rannan koivut huojuivat kovasti. Oli niitten joukossa muuan, jonka latvus kohosi puolta ylemmäs toisia. Aina kun uusi tuulenpuuska lennähti sähisten avoimelta seljältä, näytti se ikäänkuin tarttuvan kiinni puun laajaan lehvistöön.

Luokkina taipuivat hongat, ja kuuset huojuivat katketakseen, lumen ryöpytessä vihaisina kuohuina, missä vähänkään oli aukeaa paikkaa. Lapin myrsky, virkkoi Ilpo. Sano paremminkin papin, vastasi Panu. Senkö olisi nostama? Mutta kohta asettuu. Mitä aiot, Panu? Aion asettaa. Panu hiihti vaaran rinnettä vähän viistoon, kohoten hiljalleen ylöspäin.

Hän oli luultavasti jäänyt yöksi pappilaan, ja Elli sai syödä ikävän yksitoikkoisen illallisen kahden kesken pastorin kanssa. Yötä vasten kiihtyi yhä enemmän tuulemaan ja satamaan. Puut huojuivat raskaasti, tuuli painoi ikkunoihin kuin niitä särkeäkseen, ja vettä valoi lattioita pitkin. Oli aivan kuin elämä taas olisi vajonnut vanhaan väyläänsä, matalain rumain rantojensa väliin.