Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. syyskuuta 2025
Tämän Kotilaisen tuvassa istui juuri näinä päivinä räätäli Tahvo Kenonen ristissä jaloin pöydällä ja ompeli talon isännälle sarkahousuja. Kun hän oli työtänsä lopettamassa, työntyi tupaan sen entisen Kaisa Hukkasen mies Heikki Pirhonen ja puhui Tahvolle: »Housujako se tämä Kenonen ompelee?»
Sill'aikaa kun tytöt kyökissä astioita pestessään opettajaakin vähän huuhtelivat, ei juuri pahasta sydämestä, mutta sentähden, että kerran oli niin aljettu, oli tuvassakin Hukkasen puhe jotenkin vähän ilahuttava. "Kielestä päättäen," alkoi hän, "tuntuu kuin olisitte Mikkelin puolelta kotoisin." "En juuri sieltä, minä olen Päijänteen rannoilta."
Siis tuli kuitenkin alkunainen päätös täytetyksi, hän oli kauan, kauan aikaa Katia näkemättä, nimittäin kokonaisen päivän. Toisena päivänä meni ystävämme taas yksin vainiolle ja näki Hukkasen tekevän työtä hevosella, joka oli valjastettu jonkunlaisen vierun eteen. "Jumal' avuksi!" sanoi opettaja; hän oli jo pannut muistiin tavalliset puheen-alut.
Tyttö naurahti ääneen ja sanoi sitten: "Sitä en ois eläissäni luullut, että näitä minulta kysyttäisiin. Emme me niitä asioita niin tarkalleen tahi kauan aprikoi, vaan juttelemme mitä mieleen juontuu. Mutta nyt tulee tänne pian minun ystäväni Hukkasen Heli, silloin teidän ei ole tarvis kysyä mitä jutellaan, hänellä piisaa puhetta Kekristä Juhannukseen."
Sitten vietettiin kihlaus eli lujuut, joissa opettaja ja Kati panivat kätensä yhteen isän, veljen, vanhan kunnanesimiehen ja Hukkasen silmien edessä, jonka viimeksi mainitun opettaja oli kutsunut omasta puolestaan. Kati pian läksi sulhasensa kanssa tuvasta, syleili häntä ulos tultua ja sanoi nyt ensi kerran: "Minä sinua hyvin paljon rakastan."
Ylimalkaan hän vetäytyi kokonaan itseensä, toimitti virkaansa tunnollisesti, mutta ei pitänyt kanssakäymistä kenenkään kanssa; jonkun kerran vaan meni kävelemään venäjän-uskoisen tahi vanhan opettajan kanssa. Muiden kyläläisten, myöskin Hukkasen kanssa, oli opettaja yhtä vähän tuttu kuin tulopäivänä.
Opettaja tarttui iloisesti Hukkasen leveään käteen ja virkkoi: "Nyt, nyt voitte tehdä rauhaa ja sovintoa koko kylässä, teidän täytyy auttaa minun lank mitä minun piti sanoakaan, tuota Aleksanteria siihen ammattiin, hän voipi sitä hyvästi hoitaa." Hukkanen hymyili, mutta ei tahtonut siihen suostua; opettajan hartaasta pyynnöstä hän kuitenkin viimein lupasi olla kokonaan vaaliin vaikuttamatta.
Ottaen linnun tytön kädestä sanoi hän sitten: "Minä en tahtoisi maan mustaan poveen kätkeä tätä yläilmojen asukasta, vaan kiinnittäisin hänet tähän puuhun, että kuoltuaan hajoisi tuuleen." "Ei, se ei ole minulle mieleen; Hukkasen tallinuksen peälle on huuhkaja naulittu, siivet hajallaan, mutta miun tekisi aina mieli ottoa se alas, kun mänen sivutse". Siis hiljaan hautasivat linnun.
Päivän Sana
Muut Etsivät