Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Sen Hugh Spencer usein on sanonut, mutta minä en koskaan ole sitä niin käsittänyt kuin nyt, sitten kuin kuulin saarnaajan Bristolissa, ja hänen sanansa puhuivat kiiltäviä itkupisaroita mustien vuorityömiesten silmistä, kun hän puhui heille heidän Jumalatansa, Vapahtajatansa.
Hän kiipee niljakkaita kallioita myöten siitä ainoasta paikasta, josta se on mahdollista juuri siitä, mitä mr Hugh'in ja minun oli tapa käydä linnunpesiä hakemassa." Hän vaikeni, ja hänen silmänsä kääntyivät minuun. "Oi mrs Kitty, rohvaiskaat mielenne, rohvaiskaat mielenne," sanoi hän; "mr Hugh tietää kyllä, mitä hän tekee, ja Herra ei anna hänen hukkua."
Kauniin ja oivallisen ihanteleminen tekee meidän hyvää: sen rakastaminen on kuitenkin paljon enemmän. Me lähenemme sen kaltaisiksi, jota ihantelemme; tulemme yhdeksi sen kanssa, jota rakastamme." Minä uskon kyllä todeksi, mitä Hugh sanoo, vaikka hänen rakkautensa epäilemättä antaa hänen sanoillensa väriä. Minä olen niin kiitollinen, että olen saanut osakseni elää vaatimattomalla tavallamme.
Onnellisimmat päivämme olivat ne, jolloin Hugh Spencer, kirkkoherran poika, tuli leikkimään meidän kanssamme. Hän on kolme vuotta minua vanhempi ja oli jo silloin niin oppinut historiassa, että hän aina osasi yhdistää leikkimme entisten aikojen mainioin miesten ja naisten sekä suurien tapausten kanssa, niin että leikissä, johon hän otti osaa, aina oli jotakin todennäköistä ja suurta.
"Minä luulen, että meidän tarvitsee odottaa ja nähdä," sanoi äitini, ja siihen päättyi puheemme. Onko mahdollista, että se oli eilen aamulla, kuin minä istuin salin-akkunan loukossa ja parsin äitini villävanttuita, ja Hugh Spencer tuli sisään ja minua tervehdettyänsä kysyi äitiäni ja kohta sen jälkeen meni häntä etsimään? Minusta tuntuu kuin siitä olisi paljon pidempi aika.
Hugh puhui minulle tästä ensin kahden kesken ollessamme. Me olimme tehneet kävelymatkan pienelle luolallemme. Laskuvesi oli matalimmallaan, ja me olimme kävelleet kiiltävää hiekkaa pitkin lahdelman suuhun asti.
Mutta jos tahdomme siunausta työstämme, emme saa ryhtyä siihen, Hugh sanoo, niinkuin menisimme paratiisiin, vaan niinkuin lähtisimme sotaretkelle. Ja sitten se tulee olemaan me, aina me! ja siinä on suuri ero.
Päästääkseni häntä minua kiittämästä, kiiruhdin rapuista, mutta Jack tuli perässäni, pani rahat takaisin käteeni ja sanoi nauraen: "Todellakaan, pikku sisareni, minä en voi tuota pienen pientä tuloa sinulta riistää. Hugh Spencer on kuitenkin kunnon ystävä, minä kirjoitin ja pyysin hänen lainaamaan minulle ainoastaan muutaman punnan, ja hän lähetti minulle kymmenen.
Sillä minä en kiellä, että Herran laupeus on suuri, ja kun hän rupee ihmisiä hämmästyttämään, se tavallisesti tapahtuu sillä tavalla, että hän antaa heille enemmän eikä vähemmän kuin pyytävät, ja jotakin paljon parempaa kuin koskaan toivoivatkaan. Ainakin on hänen menetyksensä minua kohtaan ollut semmoinen, mrs Kitty." Kaksi kuukautta on kulunut, sitten kuin Hugh heitti meidät.
Sitten ei ole vielä vuottakaan, kuin niitten suhteen, jotka minulle maan päällä ovat rakkaimmat, äitini, isäni, Jackin ja Hugh'in, niin sanoakseni vaelsin näkemisessä pikemmin kuin uskossa, sillä he olivat silloin kaikki tyyni täällä. Mutta nyt on Jack sotaväessä Flandernissa ja Hugh Atlantin merellä. Minä en tiedä, mikä heitä saattaa kohdata.
Päivän Sana
Muut Etsivät