Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. marraskuuta 2025
Vouti majoitti Lidaniin Tristanin, Gorvenalin, Kaherdinin ja hänen aseenkantajansa, ja kun Tristan oli hänelle yksityiskohtia myöten kertonut elämänsä tarinan, lähti Dinas Tintageliin kuulemaan hovin uutisia.
Jää oli kuin peili ja kyllin luotettava, kun vain ei menty virran kohdalle; ja ettei olisi mitään vaaraa pelättävänä, oli seurueen mukaan otettu hovin palvelijoita, jotka edellään lykkäsivät pitkiä, keveitä rekiä.
Mutta palatkaamme luomaan viimeinen silmäys kuninkaan metsästykseen. Syyskuun 6. päivä v. 1671 oli määrätty lähtöpäiväksi. Kuningatar ja valtioneuvokset lähtivät iloisin mielin Ahvenanmaan rannoilta, mutta kuningas ja kaikki nuorimmat hovin jäsenet heittivät kaipauksella hyvästinsä vapaalle elämälle raittiin luonnon ja metsien helmassa.
Vanhan Siljan, Lieksan hovin entisen emäntäpiian, joka oli seurannut Inkeriä tämän uuteen kotiin, olivat heittäneet yksin hengissä niitylle. Eräs vihollisista oli reväissyt häneltä hameen ja pääliinan ja huutanut: Mene sinä, vanha taara, kirkkipihaan makoamaan! Kaikki oli tapahtunut hyvin äkkipikaa.
Siinä oli ensiksi kaksi lehmusta, yksi portin kummallakin puolella. Rivi kivisiä, raskaalla ruostuneella piikkiketjulla yhdistettyjä pylväitä ympäröitsi hovin alaa pitkin maantietä ja samoin toisella puolella pitkin kaitaista kylän katua.
Kaikki hovin naiset ja useimmat herroista lahjoittivat metsästyspäivän jälkeisenä iltana koko pukunsa palvelijoilleen ja pukeutuivat seuraavana aamuna uuteen, antaakseen taas senkin pois samalla tavalla. Kaikki olisi käynyt hyvin, jos vain hirvet olisivat olleet niin kohteliaita, että olisivat antaneet ampua itsensä.
Ja Martan ajatukset kääntyivät hetkeksi entisiin aikoihin, kuu Tahvana jutteli miten hovin herra oli pahuutensa palkan saanut, miten hänen oli täytynyt velan tähden myydä suuren hovinsa ja miten hän sitten oli tietämättömiin kadonnut. Mutta mustat pilvet eivät kauan säilyneet Martan kirkkaalla taivahalla; ne hajosivat ja hovin herra oli pian unhotettu. Kuukausi oli kulunut.
"Minkälainen nuori neito on Miss Cecilia Travers?" "Cecilia Travers? Milloin ja missä olette kuullut että sellainen henkilö on olemassa?" "Se iso Londonin herra, jota nimittivät Sir Thomas'iksi, mainitsi hänen nimensä sinä päivänä, jolloin olimme Braefieldvillessä päivällisellä." "Minä muistan hän sanoi hänen olleen hovin baalissa." "Hän sanoi että hän on hyvin kaunis." "Niin hän onkin."
Annappa kuulua, Aramis, sanoi Athos, joka mukautui hyvin herkästi tuon nuoren soturin mielipiteihin. Pitää antaa kuningattarelle tieto asiasta. Aivan oikein, huusi Porthos ja d'Artagnan yhteen ääneen, sepä taitaa olla vaan paras keino. Antaa tieto kuningattarelle? kysyi Athos; ja millä tavalla? Onko meillä mitään yhteyttä hovin kanssa?
Pitkin rantaa soudettiin suurta kirkkovenettä, jonka keskessä näkyi kummannäköinen, punaiseksi maalattu härrykkä, ja perässä seisoi hattu kädessä ja hikeä otsaltaan pyyhkien se usein mainittu hovin herra, jonka jo olin kirkonmäellä nähnyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät