Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. marraskuuta 2025
Akselinpoika itse opetti hänelle Saksaa, Franskaa ja Engelskaa, joita kieliä hän puhui hyvin taitavasti, jonka tähden myös kuningatar Margareta oli käyttänyt häntä lähettiläänä moniin ulkomaisiin hovin toimiin, joita hän kunnialla oli täyttänyt.
Sillä vaikka Turku jo seitsemännentoista vuosisadan lopullakin oli suomalaisempi sekä mieleltään että kieleltään kuin moni muu kaupunki maassamme, oli kuitenkin ruotsinkieli sekä yliopiston että aatelin niinkuin myös joskus epäviisaitten kirkonmiestenkin kautta päässyt jonkinmoiseen ylempään arvoon niin hyvin hovin kuin sivistyksenkin kielenä.
Aika ajoin julisti kirkkoherra Tolbiac peitellyin sanoin kirouksensa tuon vanhan hovin yli, jossa asusti paheenhenki, erhetyksen ja valheen henki, vääryyden henki, synnin ja turmeluksen henki. Sillä hän tarkoitti paronia.
Tietäkää, ystäväni, että prinsessa on vähän ylpeä kauniista käsivarsistaan; muuta kaunista ei hänessä tähän saakka olekaan huomattu. Mutta minä olen itse kuullut hovin haavalääkärin vakuuttavan, että prinsessa aina, kun hovissa leikitään, pitää varalla pullollisen lyijyvettä, sillä harvoin tapahtuu, ettei prinsessa saisi paria mustelmaa veljensä hellyyden muistoksi.
Viittasin jo äsken niihin huvituksiin, joilla hovin oli tapana tanssijaisten ohella hauskuttaa vieraitaan. Muutamat otteet Mériméen kirjeistä tarjoavat meille yksityistietoja.
Tästä päättäen olivat asuinhuoneet huoneuksen toisilla sivuilla, pihaan päin, jos koko hovissa muuten asujia olikaan. Jos nyt, tuosta sateen turmelemasta aatelisesta vaakunasta ja rautaisesta piikkiketjusta huolimatta, pientä, suuriin porttipuoliskoihin sovitettua ovea avasi ja katsoi hovin pihaan, niin ei sielläkään ollut paljon uteliaisuutta herättävää.
Uutela ja Keskitalo ilmestyivät aseman portaille ja seisahtuivat siihen tavarajunaa odottelemaan. Rimpiläinen, suustaan sujakka talonisäntä, ei voinut vastustaa kiusausta hiukan haastatella Hämeen miehiä. »Terve tuloa vain, ja onneksi!» sanoi hän nostaen kohteliaasti hattuaan. »Kun meistä tulloon noapurit, niin tekköö mieli tieustoo että kumpi teistä nyt on se Hovin uus herra?»
No, minusta nähden olkoon se miten hyvänsä, minä tulen toimeen aatelisitta nälännäkijöittäkin; minussa on myöskin ylpeyteni ja minä kohotan lakkiani kelle tahdon, enkä alennai kuten naapurini, jotka yhä vielä puhuvat 'armollisesta herrasta', ja kun hänet joskus kylässä näkevät, kumartavat hänelle, ikäänkuin siinä itse Herra Jumala olisi, ja hänen tytärtänsä nimittävät 'hovin neidiksi' ja kun oikein hyvää tarkoittavat, 'hovin pikku Roosa ryökkinäksi', ikäänkuin emme kaikki olisi vapaita miehiä, jotka valtiolle veronsa maksavat ja joiden ei, hitto vie! tarvitsekaan huolia mistään hovista".
Paitsi käden antamista ja »isoa sanaa», jotka hän oli oppinut jo lapsuudenkodissaan Taka-Möyrylässä, hän taisi vielä lukemattomia muita, eikä hän suinkaan ollut niitä, jotka ystävällisesti pyydettäessä panevat kynttilänsä vakan alle. Hän taisi esim. »ottaa lakin miehen päästä». Sen oli Hovin herra itse omassa korkeassa persoonassaan hänelle opettanut.
Kuka oli tuo nainen, joka ratsasti jäällä? Hovin Inkeri. Vai niin. Hyvästi nyt! Kyllä kohta tapaamme. Pentti kiiruhti matikka-avannoille ja Tuomas kotiaan kohti. Pentin sana »mullassa» kaikui hänen korvissaan. Pentti ei ollut virkkanut sanaakaan hänen isästään. Entä, jos hänkään ei enää elänyt. Heikki Sormuinen oli vanhoillaankin sama arvossa pidetty mies kuin nuorena ollessaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät