Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Minulle olisi vaikeaa alkaa elämäni täällä, luopumalla vanhoista, uskollisista palvelijoista." Olin huomaavinani liikutusta hovimestarin kalpeilla kasvoilla. "Minulle se myöskin on vaikeaa ja samoin vaimolleni. Mutta ollakseni suora, olimme molemmat hyvin kiintyneet sir Charlesiin, ja hänen kuolemansa koski meihin syvästi ja teki meille tuskalliseksi jäädä tänne.
Jos siinä olisi ollut saapuvilla ken muu hyvänsä kuin Aurora Königsmark, olisi nuori mies menettänyt malttinsa jo tämän puhuttelun ensi osaa kuullessaan. Mutta toinen osa oli jo kuitenkin liikaa. Vastaamatta kävi Bertelsköld hovimestarin rintaan, nosti hänet lattiasta ylös, riiputti häntä edessään suoralla kädellä, kantoi ovelle ja heitti hänet jotensakin kovakouraisesti pimeään käytävään.
Ja viimein seitsemäntenä päivänä hovimestarin tulon jälkeen saapui iltapäivällä sanansaattaja vaahtoisen hevosen selässä ja julisti, että kreivitär Bertelsköld oli ennen iltaa oleva täällä, oltuaan päivällisillä Turussa maaherran, vapaaherra Lorenz Creutzin tykönä. Nyt ei tarvinnut kauemmin epäillä.
»Me olemme herttuan alamaisia», virkkoi Crévecoeur, joka tässä toimitti hovimestarin virkaa, »ja meidän täytyy tehdä se, mihin semmoisina olemme velvolliset. Kaikilla toiveillamme, rukouksillamme ja harrastuksillamme tahdomme kyllä koettaa palauttaa rauhan ja sovinnon teidän kuninkaallisen majesteettinne ja meidän läänitysherramme välille.
Lammin Matti oli kumminkin siksi vanha pyssymies, että oli paremmin varustettu, ja pisti kuin pistikin salaa pari luotia kivääriinsä. No, säikäytä häntä, jos niin tahdot. Se tehdään, teidän armonne! pyssy pamahti, ja laukauksesta kellahti kumoon, ei Janssen, vaan sotamies, joka samassa silmänräpäyksessä oli kumartunut entisen hovimestarin eteen. Onneton, mitä olet tehnyt? huusi Bertelsköld.
Nämä kuvat osoittivat mahtavan Argylen suvun vaakunaa ynnä Skotlannin ylituomarin ja kuninkaallisen hovimestarin virkoja, jotka korkeat perinnölliset kunniapaikat olivat jo kauan aikaa kuuluneet mainitulle suvulle. Tämän komean salin peräpäässä seisoi markiisi itse, ympärillään komea piiri vuoriston sekä alankojen aatelisherroja, kaikki kalleissa puvuissa.
Kotia tultuaan isoäiti, irroittaen musfia kasvoistaan ja riisuen pönkkähameitaan, ilmoitti isoisälle häviön ja käski maksamaan. Isoisä vainaja, minkä verran muistan, oli isoäidin hovimestarin sukua.
Mutta ... maltahan, johtuu hämärästi mieleeni, että kaksi viikkoa takaperin puhuin hovimestarin kanssa muutamista puvuista, jotka oli Turussa tehtävä siinä tapauksessa, että täällä heinätalkoot pidettäisiin. Ja mitä hän siihen vastasi? Hän kuvasi niin vilkkaasti semmoisten pitojen maaseudun yksitoikkoisuuteen tuovaa vaihtelua ja hauskuutta, että päätökseni oli samassa tehty.
Turha kysymys! Hän jo kyllä aavisti, kuka se oli. Nuoren sotilaan sävyisyys vietteli hovimestarin harhaan ja hän kävi niin rohkeaksi, että tarttui Kustaata kaulukseen heittääkseen hänet ulos ovesta. Te vintiö, te yöjuoksija, sanoi hän, uskallatteko tulla uhkaamaan armollista kreivitärtä? Te lurjus! Te miehistä mitättömin! Kyllä minä opetan...
Riittääkö tämä? huudahti hän, voimatta hillitä närkästystään, ja näin sanottuaan viskasi hän hovimestarin jalkain juureen kalliin, hohtokivillä koristetun rannerenkaan niin kiivaasti, että pari sen kimmeltelevistä timanteista irtautui juotoksestaan ja vieri kuin vesipisarat pitkin turkkilaista mattoa, joka peitti vierashuoneen lattian.
Päivän Sana
Muut Etsivät