Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025


Toisen markkinapäivän aamu valaisi surkeita, nuloja naamoja monessa paikassa, niinpä eräässä kamarissakin ennen mainitussa ravintolassa. Siinä istui Hovilainen pöydän ääressä, kyynäspäät pöydällä ja kädet hiuksissa. Permannolla käveli edes takaisin Kokka. Väliin puhkesi kirous Hovilaisen huulilta, hän tempasi pullon pöydältä ja kulautti kulkkuunsa viinaa, tulematta kuitenkaan paremmalle tuulelle.

Melkeenpä siis siltä näytti kuin olisi Taavin puolustus ja puhe tuosta herrasta sulaa valhetta vaan. Tämä luulo vakautui yhä enemmän todeksi nimismiehessä. Alusta hän ei mitenkään ollut tahtonut uskoa Hovilaisen syytöstä, ja häntä kummastutti se viha, mikä osoittihe Hovilaisen koko käytöksessä.

"Kunnioitettava vallesmanni", alkoi Taavi, kooten mieltänsä, "te olette tänne tulleet tuon hyvän naapurimme Hovilaisen toimesta. Tiedänhän minä, että hän teille on syyttänyt minua murhasta muka, mutta toivon kuitenkin, ett'ette te, enemmän kuin kukaan muukaan, joka minun tuntee, taida silmänräpäykseksikään sitä todeksi uskoa.

Huhu näitten tuumain häpeällisestä turhaanmenosta ei ollut vielä hänen korviinsa saapunut, mutta nyt rupesi hän jo vähitellen yskän ymmärtämään, ja tutkimuksessa tuli hän siitä vakuutetuksi, että Hovilainen oli tahtonut tyttärensä Taaville, mutta että Taavi ei Hovilaisen tyttärestä ollut huolinut. Siitä siis oli ollut seurauksena Hovilaisen uudestaan syttynyt viha.

"Kävi miten kävi, syyttömät me olemme Hovilaisen vihaan. Kostoa sanot pelkääväsi, Lotta; mitäs hän voisi meille tehdä!" "Häijy ihminen voipi paljon pahaa matkaansaattaa", vastasi Lotta, päätänsä nyykytellen. "Maailmassa on pahalla laveampi valta kuin hyvällä". "Luottakaamme Jumalaan, ja pitäkäämme Häntä silmäimme edessä niin myötä- kuin vastoinkäymisessä, niin sanoi rovasti äsken.

"Kyllä kerran tulee poliisi ja näkee teidät vielä täällä istuvan kortti-pöydän ääressä; se on loppu iloni", lisäsi hän. Aamu alkoi valjeta jo kun herettiin, ja siinä hämärässä valossa näyttivät pelarien kasvot inhottavan kalpeilta. Hovilaisen hius-suortuvat seisoivat sinne tänne pystyssä, hän kun joka tappiosta oli tarrannut tukkaansa kiinni. Huoneessa oli inhoittava haju.

"Eihän Antilla silmälasia ennen ole ollut", jatkoi hän nähdessään Kokan, joka, niinkuin viimmeisiin aikoihin melkein aina, nytkin oli Hovilaisen seuralaisena. "Eikä se Antti olekaan", sanoi Kjellqvist. "Antti on seminaarissa, nythän sen muistan. Mutta tunnetko tuota?" "En". "No olipa hän kuka tahansa, kunhan hänellä vaan taskuissa olisi heliseviä". Hovilainen ja Kokka astuivat nyt seuraan.

Oliko hänen luuloonsa mitään syytä vai eikö, sitä emme tiedä, vaan vireillä pysyi kuin pysyikin hänen luihu vihansa sukulaistaan vastaan. Tapahtui sitten niin, että Lehto tukki-metsässä taittoi jalkansa, josta hän, jonkun aikaa sairastettuansa, kuoli. Vuoden perästä kuoli hänen vaimonsakin, ja oikeus määräsi Hovilaisen, lähimpänä sukulaisena, heidän tyttärensä ja ainoan lapsensa Annan huoltajaksi.

Hän varastaakin, kun ei muuten pääse tuhlaamaan meidän varojamme viinaan. Tänään on kadonnut äidin hopeainen kello, ja kuka senkin on vienyt muu kuin Joppi". "Ai ai, emännän sievä hopeakello!" päivitteli Anna. "Kyllä minä kohta häntä kovistelen tuosta kellosta", sanoi Taavi. "Jaa, Hovilaisen käynnistä alotin no, Hovilainen kävi meillä, ja arvaappas millä asialla".

"Näin minä", vastasi ravintolan isäntä, "hän kääntyi pohjois-tullilie". "No mikäs tohtori siellä päin asuu?" kysyi Sivelin pilkallisesti. "Onko siitä kauvan kuin hän meni?" "Lienee pari tuntia", arveli isäntä. "Jo siitä on enemmänkin", sanottiin siihen. Könnilä oli sillä välin tempaissut Hovilaisen takin tuolin-selältä ja koetellut sen taskuja, ja veti nyt sen povitaskusta lompakon.

Päivän Sana

luonteenomaisissa

Muut Etsivät