Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Huone täyttyi tupakan-savusta ja viinan höyrystä, tarina muuttui räyhinäksi, ja pöydän ääressä istuvien kasvot hehkuivat yhä tulisempina pelikiihkosta ja konjakista. Hovilaisen onni oli jo kääntynyt. Hän muisti kyllä kotona tehtyä päätöstään, mutta lykkäsi yhä tuonnemmaksi sen toimeen-panemisen.
"Minä ajattelin heti", lopetti todistaja, "että kyllä kohta jotakin hirveätä tapahtuu; se oli paholainen joka huusi taas uhrin valtakuntaansa. Ja seuraavana päivänä kuulinkin, että Taavi Hannula oli murhannut veljensä". Tämä todistus oli kohta jännittänyt niinhyvin Varmasen ja tuomarin kuin etenkin Hovilaisen huomion. Varmasen edellyttämiset murhan tapahtumisesta eivät pitäneet ryhtiänsä.
Hän kysyi vielä oliko siis Lydia lähtenyt ja minkätähden hän oli palannut kesken matkaa, ja saatuansa siinä suhteessa tietää mitä Evakin tiesi, kääntyi hän Hannulaan. Sivumennessä hän pistäytyi katsastamaan talliin. Karja-pihalla toimiskeli Heikki; hän oli juuri lykännyt liiteriin Hovilaisen turkulaiset kärryt.
"Tämän kymmenmarkkasen panen vielä pöytään, sen saan varmaankin monenkertaisena takaisin" tuumaili hän itsekseen, mutta se pantiin ja se vietiin, toinen pantiin pöytään samalla toivolla, sen kävi samoin, niin kolmannenkin ja neljännen. Hovilainen puri hammasta harmissaan. "Kyllä sillä pojalla rahoja riittää, vaikka hän kadottaakin jonkun kasan kymmeniä", virkkoi eräs Hovilaisen takana.
Tuo vähäpätönen ja kuitenkin kunnioitettu talonpoika oli alati Hovilaisen silmän-tikkuna. Tuli siihen vielä seuraava seikka. Hovilaista aijottiin pari kolme kertaa valita kunnallisiin toimiin, mutta viimeiseltä aina muuttuivat mielet niin ett'ei hän päässytkään. Tästä Hovilainen heti syyttämään sukulaistaan: että tämä muka oli panetellut häntä pitäjäänmiesten edessä.
Kiroten ja uhaten meni hän karjapihaan ja kun ei ollut selvillä siitä, mikäli hän vielä oli Hovilaisen vallassa, otti vielä tällä kertaa nöyrtyäkseen ja täytti Lydian käskyn. Ja kohta Lydia huojentavalla huokauksella ajoi pihasta pois. Istuttiin toisen kerran välikäräjiä Taavin asiassa. Taavin asiaksi sitä kuitenkaan ei enää käy sanominen.
Tyvenellä mielellä hän vastaanotti niin hyviä kuin pahojakin päiviä, ja koetti hankkia rahaa rahtauksilla ja muulla satunnaisella työllä, milloin pelloista Jumala ei suonut satoa. Rehellisyytensä ja tyytyväisyytensä tähden oli tämä köyhä mies kuitenkin suuressa arvossa pitäjässään. Mutta sukulaisensa Hovilaisen kanssa rikkoontui väli.
Poistua oli sekin, sillä Hannulaisten vastaanotto ei ollut ensinkään semmoinen kuin Hovilaisen mielestä hänelle oli tuleva, nyt kun hän vuosien perästä kunnioitti heitä käynnillään, Emäntä kiitti eilisestä, isäntä käski istumaan ja tarjosi tupakkaa, vaan ei sanallakaan ilmoitettu ihmettä eikä iloa hänen tulostansa.
Hänellä oli runsaasti rahoja, häntä nimitettiin patroonaksi, hän piti vieraanvaraista taloa ja seurusteli herrain kanssa sitä innokkaammin kuta enemmän nämät hänen kukkaroansa keventelivät. Vähät siitä! jos maksoi niin maittoikin. Olla päältäpäin herran kaltainen ja herrana pidetty: siinä seisoi Hovilaisen mielestä kansan koroittaminen ja sivistys.
Hovilaisen jalka liukahti kostealla kivellä, patroona putosi järveen ja olisi uponnut, ellei toinen lautamiehistä olisi kaapannut häntä takin kauluksesta kiinni. Mutta ei mitkään vastukset voineet pidättää häntä tässä hänen mieltänsä kiinnittävässä tutkimuksessa.
Päivän Sana
Muut Etsivät